HOTA OutoJazzissa 2025

Hannu järkkäsi meidät keikalle tämän vuoden 2025 OutoJazziin (https://outojazz.fi/), joka pidetään keväisin Outokummussa. Kasattiin taas porukka soittajia ja mentiin keikkapaikalle vanhan kuparikaivoksen tiloihin. Miljöö oli siis täysin ainutlaatuinen ja musiikkitarjonta myös, joten festari paljastui postiiviseksi tuttavuudeksi.

Konsertti oli kaivoksen entisessä rikastamossa, jonka akustiikka oli meille täysin sopiva eli jumalattoman iso tehdashalli. Totesimmekin, että musiikkimme on industrial-freetä. Lisäksi tila sijaitsi kaivoksen rinteessä, joten olimme uramme huipulla soittaessamme niin korkealla.

Rinnerikastamo oli rinteessä

Löydettiin orkesterille sopiva miksauspöytä prosessikeskuksesta

 

Tilassa oli pitkä hallikaiku ja käytimme sitä hyväksi heti perinteisessä kolme torvea aloitusbiisissä, jossa kolme fonistia täytti hallin äänillä.

Seuraavassa näytteessä bändi rauhoittuu hetkeksi.

Siirtyy sitten itämaisiin tunnelmiin. 

 Ja lopettaa konsertin raivoisaan encoreen, jossa kuulostimme jo tehtaan melulta:

 Laitetaan lopuksi vielä järjestäjän kuvaus orkesterista (https://outojazz.fi/artistit/#Hota):

  ”Lojjautatko” kuului Oravikosken kaivoksella kysytyn, kun tarjottiin kaverille annosta Hota-pulveria – nykyään jo kiellettyä särkylääkettä, joka sisälsi kulta-aikoinaan myös ripauksen amfetamiinia. Sitä emme varmuudella tiedä, että millä verbillä kyseisen tropin käyttöä Outokummun Vanhassa Kaivoksessa kuvattiin, mutta täälläkin sitä määrättiin muun muassa räjähdyskaasujen aiheuttamaan päänsärkyyn.

Latauslauantain iltapäivässä tuskin kenenkään päätä särkee, mutta annos HOTAa tarjoillaan kaikille. Tällä kertaa ei kuitenkaan pulverimuodossa ja kielletyin ainesosin, vaan vapaasti värähtelevinä ääniaaltoina Vanhan Kaivoksen Rinnerikastamossa. HOTA on noin 40 vuotta toiminut, alunperin Joensuusta lähtöisin oleva viisijäseninen orkesteri, joka itse määrittelee soittonsa parvi-improvisaatioksi. Luvassa Jauhimon konsertista alas laskeutuessa on siis kiireetöntä freejazz-kelluntaa, jonka lomassa voi tutustua myös tilassa olevaa Kaivosmuseon näyttelyyn.

Kaiken kaikkiaan mainio tilaisuus ja - ainakin omasta mielestämme - myös meiltä hyvä keikka. Kannattaa vierailla jatkossakin!

Kheta Hotem - Shaman Jazz

Korona-aika tappoi keikkailun ja niinpä on ollut aikaa kaivella arkistoja. Ja sieltähän löytyy kaikenlaista. Kheta Hotemilta löysin Hannun luona tehdyn ja yhtyeen peruskokoonpanolla soitetun livesetin Shaman Jazz, josta tehtiin Ikuisuuden Timon kanssa kasetillinen kuunneltavaa.

Korona-aikana on ollut aikaa myös maalailla, joten kansikuvaan löytyi setin henkeen sopiva maalaukseni KalloWeen:

 

Äänitettä löytyy Ikuisuudelta - nauttikaa: https://ikuisuus.bandcamp.com/album/shaman-jazz

Samoilta huudeilta löytyy Keijo & Jarmo uusintapainos mainiosta Along the sun and the rain -äänitteestä: https://ikuisuus.bandcamp.com/album/along-the-sun-and-the-rain

 

 

Kesän soittoja videolla

Verden Mika oli innostunut tekemään taas uuden videon kesän soitoistamme, jolloin Anssi ja minä iskimme Mikan studiolle.
Tämä biisi on oma suosikkini - Mika soitteli akustista kitaraa, Anssi syntikoita ja minä pääsin Mikan tekemän syntikkakitaran kimppuun. Siitähän sai ulos silkkaa radiotaajuushäiriösignaalia, jota kielillä pystyi venyttelemään ja muokkaamaan mukavasti. Kitara on hyvä käyttöliittymä!
Mika teki vielä mukavan kuvan ja editoi äänimaailmaa, joten tässä on nyt sanomaa tulkittavaksi. Nauttikaa:


Mää olen from Verde on Vimeo.

Mikan videoita löytyy lisää täältä:
https://vimeo.com/user32907622

Naukuhommia

Jarmo kävi kylässä, ja taashan sitä intouduttiin pluusia vääntämään. Tällä kertaa ahkerassa käytössä oli vastavalmistunut Framuksen akustinen (tosin vahvistimen kautta soitettuna)

Tässä näytteessä toisena soittimena on tekemäni kaksikielinen: kaikupohja vanhasta emalivadista, kansi messinkilautasesta ja  mikki on itse käämitty kaksinapainen (mikin resistanssi n. 1,5 K). Jarmo soitti slide-osaston kaksikielisellä, styrkkarina vanhasta radiosta rakennettu kitarakone. Minä rämpytin epävireistä Framusta ja lauloin. Tässä siis ”Downhill”. Naattikaa!

Kheta Hotem Art Hämeessä

Kuten Hannu jo joskus mainosti, kävimme heittämässä Art Häme -tapahtumassa syksyllä äänityöpajan ja keikan Vihreällä Talolla 26.10.2013.

Kheta Hotemin soitto perustuu improvisaatioon, jossa on elementtejä kansanmusiikista, elektronisesta musiikista, jazzista ja rytmimusiikista. Jossain levy-arviossa Khetan sanottiin olevan drone-bändi. Dronen määrittelee Wikipedia seuraavasti: "In music, a drone is a harmonic or monophonic effect or accompaniment where a note or chord is continuously sounded throughout most or all of a piece". Ääntä tuotamme sekä moderneilla soittimilla että vanhoilla tekniikoilla kuten kurkkulaululla ja didgeridoolla.

Äänityöpajassa esittelimme kurkkulaulua, itse tekemiämme soittimia ja joukkoimprovisoinnin ideaa. Kheta Hotem on komutialaisen musiikin sanansaattaja. Komutialaisen musiikki-ideologian mukaan muusikoilla on erityinen kyky siirtyä arkipäivästä, tästä meitä ympäröivästä maailmasta, musiikin maailmaan. Soittajat toimivat välittäjänä arkipäivän maailman ja musiikin maailman välillä tuoden elementtejä musiikin maailmasta tavallisten kuolevaisten nautittaviksi. Osa musiikista perustuu pyhissä vesirituaaleissa käytettyihin musiikillisiin ilmiöihin, vaikka nykyihminen saattaakin kokea musiikin moderniksi ja kokeelliseksi.

Yhtye ottaa joka kerran riskin tullessaan lavalle, koska mitään ei ole sovittu etukäteen lukuunottamatta mahdollisesti sitä, aloitetaanko nopeasti vai hitaasti tai annetaanko jollekin soittajalle/laulajalle alkuun solistinen vuoro. Ja yleensä näitä sopimuksia ei sitten pidetä. Bändin sisäisessä huumorissa tosin tunnetaan kappale Misty island, joka soitetaan jokaisessa esityksessä. Kukaan ei tosin tiedä milloin kyseinen kappale alkaa ja milloin se päättyy. Esityksissä ei yleensäkään ole erillisiä kappaleita vaan tavoitteena on performanssin tyyppisen kaaren aikaansaaminen esiintymisen aikana.

Keikkakuvista ja niiden julkaisuluvasta kiitos Timo Greisille - Tero äänitti keikan ja tiedostot löytyvät täältä (toinen linkki sisältää keikan, ensimmäinen alkupuheen ja kolmas lopetuksen):

http://ubuntuone.com/6Jk1vEDZwCA43s7EUlTZ7h

http://ubuntuone.com/5VDrbuMrynBOJQKVPKRUs4

http://ubuntuone.com/6xG8tPI7ApysoJ8iovHLiU

Joten valot pimeäksi ja soitto soimaan!

Syksyn piristykseksi

Jarmo mainitsi aikaisemmassa postauksessaan, että pitää Rytmikuninkaiden tuotannossa etenkin Peikkolaulusta. Tässäpä tämä, eli, kuten entinen muusikko sanoi, "I have suffered due to my music and now it's your turn".

Putki päällä

Välillä jotain muutakin kun kitaroita ja vahvistimia:
 
Bändimme Kheta Hotem (http://www.saunalahti.fi/hjp) soittaa keikan 26.10.2013 Art Häme –tapahtumassa (http://arthame.fi), ja organisaattori pyysi meiltä keikan yhteyteen äänityöpajaa. No totta munassa me pidämme äänityöpajan, kun sellaista kerran pyydetään. Soittajien perverssien erityistaipumisten vuoksi päädyimme kolmeen työpajalinjaan, eli kurkkulauluun, didgeridoohon ja lyömäsoittimiin. On vaikea ennustaa kuinka paljon paikalle tulee väkeä, joten rakentelin kuusi didge-putkea, jolloin todennäköisesti kaikki halukkaat pääsevät tööttäämään. Terolla (Nieminen) on lisäksi kolme putkea ja minulla neljä, joten aikamoisen puhkupilliorkesterin saamme tarvittaessa varustettua.

 

En tällä aikataululla ja tähän vuodenaikaan voinut luottaa termiittien aktiivisuuteen, joten päätin tehdä putket 50 mm:n viemäriputkesta. Käyttämättömästä. Koska aloittelijalla saattaa olla haastetta saada ääni 50-millisestä reiästä tein reikäporalla laudasta holkkeja, joilla suukappaleen saa supistettua 37 milliin. Soitto tuollaisella puolitoistametrisellä putkella on silloin helppoa. En ryhtynyt tarkemmin virittelemään putkia, mutta 150-senttinen viemäriputken pätkä näyttää soivan kuta kuinkin A#:ssä. Tein esimerkkikappaleiksi myös kaksimetrisen (F#) ja reilun metrisen (C#) putken. Holkit ovat sovitukseltaan tiukkoja, joten laitoin ne ilman liimaa paikoilleen käyttäen apuna kuumailmapuhallinta, jolla sain muovin pehmenemään sen verran, että holkki sujahti paikalleen. Pisimmässä putkessa holkki on tarvittaessa irrotettavissa: oman kokemukseni mukaan pitempään putkeen tarvitaan suurempi suuaukkokin.

Olen rakentanut putkia myös puusta. En ole ryhtynyt kikkailemaan kaksimetrisellä poralla vaan valinnut läpimitaltaan sopivan rangan, sahannut sen halki, kovertanut puoliskot ontoiksi ja liimannut puoliskot takaisin yhteen. Pinnan olen käsitellyt vahalla. Olen huomannut, että leppä soi lämpimämmin kuin haapa. Joidenkin tekijöiden tiedän käyttävän myös mäntyä. Jotkut intoilijat ovat ehdottomasti kovien puulajien kannalla, ja siinä ajatuksessa on varmasti oma logiikkansa (http://www.duendedidgeridoo.com/the-way-of-didgeridoo/material-why-hard-wood/).

Hengellisiä neekerilauluja Rytmikuninkaiden tapaan

Vihjailin aikaisemmin kaksikielisiin soittimiin liittyen, että ne olivat kovassa käytössä Rhythm Kingz of Bushel Finlandin eli Vakka-Suomen Rytmikuninkaiden viimeisimmässä äänityssessiossa. Vaimoni löysi minulle kirpputorilta kirjan ”Hengellisiä neekerilauluja”, joka sisältää suomen- ja englanninkieliset sanat, nuotit ja sekakuorosovitukset noin kymmenelle negro spiritualille. No, nuotithan me heitimme kuvainnollisesti roskiin ja teimme hengellisistä lauluista vähän tiukemmat sovitukset.

Ohessa yksi näyte: tämä pahuksen blogityökalu ei salli audiotiedoston suoraa lataamista osaksi blogipostausta, joten tein biisistä videon. Kiitos vain tuntemattomalle kuvataiteilijalle: musiikin krediitit menevät siis Rhythm Kingz of Bushel Finlandille ja kuvien krediitit tuntemattomalle (ruotsalaiselle) artistille. Yritämme saada äänitykset julkaistuksi piakkoin vähän virallisempaa kanavaa pitkin...

Akisa – vapaan improvisoinnin kuningatar

Olemme Kinnusen Heikin kanssa soitelleet täysin vapaan improvisoinnin periaatteella jo parin vuosikymmenen ajan. Ideana on ollut soitin- ja musiikillisesta osaamisesta vapaa musiikillinen keskustelu, joka tapahtuu siinä hetkessä, jossa soittajat kohtaavat. Vaimoni, Arja Juntunen, oli opiskeluaikanaan harrastanut näyttelemistä ja oli kiinnostunut ihmisäänen tuomisesta mukaan improvisointiin. Äänen muokkaamiseen käytimme soittimille tarkoitettuja efektilaitteita tarkoituksena tuottaa omituista hälyä.

Parin harjoituskerran jälkeen sain ajatuksen yhdistää tähän vielä valmiin ääniefektimaailman. Olin ostanut Anttilan halpamyynnistä ääniefektilevyjä, joista valitsin kauhuelokuviin tarkoitetun. Se osoittautui hyväksi ideaksi senkin vuoksi, että sen avulla syntyi CD:n mittainen rakenne sessiolle kuin vahingossa. Olin soitellut fonia ja sähköviulua noihin aikoihin ja niiden lisäksi meillä oli bändikämpän kaikki perinteiset soittimet käytössä.

Äänitin soiton ja tarjosin sitä tuolloiselle foxglovelle julkaistavaksi (julkaisut). Se oli noina aikoina eräs aktiivisista alakulttuurimusiikin julkaisijoista Yhdysvalloissa. Olin saanut kontaktin yhtiöön Keijon (Virtanen) kanssa tekemiemme levyjen kautta ja Brad Rose julkaisikin levyn vuonna 2006 pienenä painoksena – nykyisin hän toimii Digitalis recordingsin alla. Levystä Passover tuli pieni alakulttuurinen hitti. Yhdysvaltojen yliopistojen erilaisen musiikin kampusradioasemat soittelivat sitä ja arvosteluja levystä ilmestyi mitä ihmeellisimmissä paikoissa.

Brad itse kuvasi levyä seuraavaalla tavalla:

“foxglove120: akisa "passover" cd-r

this is one of the most bizarre things i've heard in a while, so it's fitting that it hails from finland. akisa is a trio featuring jarmo saarti (a long-time collaborator of jyväskylä king, keijo) and friends. this is free-jazz skronk of the lord. with a biblical theme present throughout (tracks like "jesus in the midst of the wolves" and "resurrection"), "passover" obliterates any notion you may have about music and christianity hand-in-hand. is this a christian record? fuck if i know, but if this is the way they preach in finland, count me in. wailing saxophones duel it out with ramshackle percussion and acid-laced bass chops. it's like rauhan orkesteri spiked with the jesus juice, and it's oh so fucking delicious.”

Noiseweek arvosteli levyn ja totesi mm. seuraavaa:

“Actually, the dichotomy of lo-fi jazz and crazed noise is so sharp it gives Passover a weirdly schizophrenic quality. I've listened to this maybe 10-15 times, and sometimes I remember it as an above average free-jazz rec in a low-rent ESP mode (even hear a few Marzette Watts-like moments here and there), other times all that sticks are the 5-to-10 abandoning moments in which choking sax, sandpapery electronics (I think), and the distorted screams of a what sounds like a half-human/half-seal create an explosion of distressed speaker-destruction. I think "Jesus in the midst of wolves" (linked below) is the best example of this oddly beguiling yin/yang, starting as an echoey piece of minimal improv, adding a few saws and creaks, and eventually building to a ear-killing din that sounds like some kind of being not having the greatest of days.

This isn't to say that the more, uh, conventional jazz passages here aren't worthy of time too - subtract the little peaks of freak-out and Passover would still be an excellent chunk of basement-locked skronk - but Passover's insane bumps jut Akisa into its own strange, toxic realm...”

Tämän jälkeen teimme vielä toisen levyn samalle kustantajalle: Distant Phone (2007). Bändi vaipui unholaan, kun yksi jäsenistä ei suostunut lähtemään keikoille. Levyjä ei enää saa, mutta kappaleet on ripattu nettiin meiltä lupaa kysymättä kuten nykyisin on tapana.