Puerton kissa

Pari viikkoa loman alusta meni nukkuessa. Ja väsyneenähän ei puuntyöstölaitteisiin kannata koskea, siitä todistavat lukuisat arvet käsissä... Mutta sitten tartuin jo pitkään haaveena olleeseen projektiin: kaksikieliseen sikarilaatikkokitaraan.

Olin muutama vuosi sitten kantanut Puerto Ricosta komean sikarilaatikon, jota olin säästellyt kellarissa. Onneksi säästelin, sillä löysin mietintäaikoina netistä vinkin kissankupin käytöstä resonaattorina (ks. myös Hannun teksti samasta aiheesta). Ostin eläinliikkeestä juuri laatikkoon sopivan kissankupin ja sahasin sille reiän.

Seuraavaksi juottelin pietsomikit Hannun vinkin mukaan rinnan - toisen laitoin kuppiin ja toisen laatikkoon kiinni. Saundiin saa siis molemmat elementit mukaan.

Sitten kävin kaulan kimppuun. Sahasin sen Hannulta saamastani levystä ja liimailin siihen kiinni akustisen otelaudan, jotka Hannu oli dyykannut jostakin varastosta. Sen vuoksi nauhoitin otelaudan uudelleen.

Sitten pääsin viimeistelyvaiheeseen. Jokaisen soitinrakentajan lempikaupasta - Glitteristä - olin löytänyt sopivat pääkallokorvakorut. Niistä toisen laitoin roikkumaan hirrestä ääniaukkoon kiinnittämääni komeaan tähtikuvioiseen rikkasiivilään.

Kielten kiinnitykseen käytin myös paria pääkalloa, jotta soittimeen saisi tarpeeksi rämetunnelmaa.

Lopuksi sahailin hirvenluista tallan ja satulan. Ja melko rumahan tästä tuli, soikin niin hiton huonosti...; )

Naukuhommia

Jarmo kävi kylässä, ja taashan sitä intouduttiin pluusia vääntämään. Tällä kertaa ahkerassa käytössä oli vastavalmistunut Framuksen akustinen (tosin vahvistimen kautta soitettuna)

Tässä näytteessä toisena soittimena on tekemäni kaksikielinen: kaikupohja vanhasta emalivadista, kansi messinkilautasesta ja  mikki on itse käämitty kaksinapainen (mikin resistanssi n. 1,5 K). Jarmo soitti slide-osaston kaksikielisellä, styrkkarina vanhasta radiosta rakennettu kitarakone. Minä rämpytin epävireistä Framusta ja lauloin. Tässä siis ”Downhill”. Naattikaa!

Uusi värkki, vanhat kujeet

...eli vanhasta ideasta uusi variaatio. Löysin kirpputorilta laatikon, joka oli tarkoitettu ruokailuvälineiden säilyttämistä varten. Laatikossa oli ”viilupinta” (muovia) ja itse laatikko oli tehty MDF-levystä. Sisusta oli päällystetty sinisellä sametilla ja siinä oli loveukset ja kuminauhat lusikoille, haarukoille, veitsille ja pikkulusikoille. Päätin tehdä laatikosta kunnianosoituksen Danelectro-kitaroille, joita on tehty kovalevystä, ja jotka silti nauttivat vähintäänkin kulttimainetta. Ei siis muuta kuin maksu kassalle ja laatikko kotiin.

 

Revin sisustan tyhjäksi. Onneksi kuumaliima ei ollut tarttunut kovin hyvin muovipintaan, eli sisustan irroitus oli pääosin aika helppoa. Mittailin paikat kaulalle, kissankupille, kaikuaukoille ja mikille. Sahasin, liimasin ja väkersin. Kaulan kiinnitystä varten tein samanlaisen klossiin kuin aiemmassa kissankuppikitarassani. Kansi ei tarvinut rakenteen jäykistämistä. Mikiksi valitsin lämpimästi soivan ja humbuckerin kokoisen P90-kopion. Lisäksi sisälle tuli piezo-mikki, jota en tällä kertaa kiinnittänyt kissankuppiin (kokemus on osoittanut, että se soundi riipii), vaan suoraan kanteen. Kaikuaukot mitoitin siten, että sain niihin tyylikkäät teräsverkot. Puolipallon muotoiset verkot ovat peräisin teesiivilästä!

 

Tallaksi valitsin archtop-kitaraa verten tehdyn puisen tallan. Korkeus ei sallinut alaosan laittoa, vaan talla seisoo kahden mutterin päällä. Trapetsia piti jälleen kerran lyhentää, että sain sen sopimaan paikalleen. Kaula on Telecaster-tyyppinen valmiskaula.

 

Entä sitten soundi? Tein elektroniikasta sellaisen, että varsinainen mikki on aina täysillä ja volume-potikalla säädetään piezon volumea. Ilman piezoa soundi on hämmästyttävän lämmin ja pehmeä. Kun piezon ottaa mukaan, tulee soundiin metallisia sävyjä, ja yläkielet soivat jopa banjomaisesti. Siihen vaikuttanee myös se, että mistään huikeasta sustainista ei soittimen kohdalla voi puhua: yllätys kyllä on se, että sustainia sentään on jonkin verran - etenkin alakielillä. Muistelisin, että ensimmäisen sähkökitarani (Ekon strato-kopio, jossa oli Bigsby-tyylinen vibra) oli sustainiltaan samanlainen.  Siinäkin body oli jotain lastulevytyyppistä kamaa...

Hengellisiä neekerilauluja Rytmikuninkaiden tapaan

Vihjailin aikaisemmin kaksikielisiin soittimiin liittyen, että ne olivat kovassa käytössä Rhythm Kingz of Bushel Finlandin eli Vakka-Suomen Rytmikuninkaiden viimeisimmässä äänityssessiossa. Vaimoni löysi minulle kirpputorilta kirjan ”Hengellisiä neekerilauluja”, joka sisältää suomen- ja englanninkieliset sanat, nuotit ja sekakuorosovitukset noin kymmenelle negro spiritualille. No, nuotithan me heitimme kuvainnollisesti roskiin ja teimme hengellisistä lauluista vähän tiukemmat sovitukset.

Ohessa yksi näyte: tämä pahuksen blogityökalu ei salli audiotiedoston suoraa lataamista osaksi blogipostausta, joten tein biisistä videon. Kiitos vain tuntemattomalle kuvataiteilijalle: musiikin krediitit menevät siis Rhythm Kingz of Bushel Finlandille ja kuvien krediitit tuntemattomalle (ruotsalaiselle) artistille. Yritämme saada äänitykset julkaistuksi piakkoin vähän virallisempaa kanavaa pitkin...

Kaksikielisten maa

 Koska sikarilaatikosta tehty yksikielinen diddley bow on ilmaisuvoimaltaan suhteellisen rajoittunut tällaisen tönkön soittajan kädessä, ryhdyin jalostamaan ideaa. Lisäsin soittimeen kieliä ja ryhdyin etsimään uusia soundeja käyttämällä sikarilaatikon sijasta metallisia kaikukoppia. Myös ajatus siitä, että jokin vanha kakkuvuoka, pesuvati, peltipurkki tms saa uuden elämän soittimena viehätti minua suuresti. Niinpä viime kuukausina pajassani on syntynyt jonkinmoinen määrä kaksi- ja kolmikielisiä kierrätyssoittimia: kakkuvuoasta tehdyt ovat luontaisesti saaneet nimen ”kakofoni”.
 

Soitinten rakenne on kuta kuinkin sama: kaulapuu menee kaikukopan läpi siten, että kansi kelluu. Otelauta on tehty western-kitaran otelaudasta halkaisemalla. Virityskoneistot on peräisin kitarasta ja kokeilujen jälkeen huomasin, että kitaran kolmos- ja neloskieli on kireydeltään ja jäykkyydeltään aika hyviä näihin instrumentteihin, eli kaulaa ei tarvitse vahvistaa raudalla ja viritystä pystyy vaihtelemaan kaksikielisessä esim E-A, G-C, A-D, eli tyypillisiä blues-virityksiä.

 
Otelautoja dyykkasin Soitin-Huttuselta Helsingistä (www.soitin-huttunen.com): Huttusen Lasse kaiveli vanhasta varastostaan otelautoja ”Made in DDR”, ja niitäpä on nyt minulla varastossa vielä jonkinmoinen määrä. Nykäisen nauhat irti, sahaan otelaudan halki ja kiinnittelen katkaistut nauhat uudestaan kiinni.   

Kaikupohjaksi ja kanneksi kelpaa melkein mikä tahansa: kantena voi käyttää puuta, terästä, alumiinia. Useimpiin olen laittanut sisään kontaktimikin, mutta joihinkin olen myös itse kääminyt kaksi- tai kolminapaisen mikin (resistanssi noin 2K) tai sitten käyttänyt valmista mikrofonia. Ja viimeistely: tässä hommassa saa antaa mielikuvituksen lentää.
 

Yläkuvassa vasemmalla alumiiniseen leipävuokaan tehty alumiinikantinen versio. Keskellä soitin, jossa kaikupohjana emalivati ja kantena messinkitarjotin ja oikealla kolmikielinen, jossa teräsvuoka ja teräskansi. Kansi koristeltu vanhalla skannatulla kuvalla, joka on printattu paperille ja kiinnitetty kanteen lakalla.

Hauskoja projekteja, joista lopputuloksena syntyy ihan toimivia soittimia. Jarmon ja minun sivuprojekti ”Vakka-Suomen Rytmikuninkaat / Rhythm Kingz of Bushel Finland” äänitteli kesällä melkoisen määrän negro spirituaaleja blues-hengessä, ja näissä äänityksissä kaksikieliset olivat keskeisessä osassa. Mutta näistä äänityksistä enemmän myöhemmin...  

 

Sikarilaatikkokitaroiden taika

Innostuin sikarilaatikkokitaroiden tekemisestä kun kaivelin netistä tietoa blueskitaroiden historiasta. Netti on pullollaan amerikkalaisia ja muunkinmaalaisia ohjeita yksinkertaisten (monimutkaisia kun ei ole) sikarilaatikkokitaroiden tekemisestä. Eräs hyvä esimerkki on http://cigarboxguitars.com/resources/how-to-build-a-cigar-box-guitar sivusto, joka sisältää ohjeiden lisäksi muutakin asiaan liittyvää informaatiota.

Oman kitarani perustarpeista sikarilaatikko löytyi sikareita myyvistä liikkeistä. Sikareita kun ostetaan yleensä yksin kappalein, niin hyvät suhteet tupakkakauppiaisiin luomalla saa melko nopeasti kartutettua laajan laatikkovaraston. Ulkomaanmatkoilla kannattaa koluta paikalliset kaupat: omat komeimmat laatikot olen tuonut Etelä-Amerikasta.

Kieleksi kelpaa kitarankieli tai pianolanganpätkä. Ja oikeaoppinen kaula syntyy harjanvarresta - itse katkaisin sen polttopuiksi menossa olevasta harjasta, joten "soitetun oloinen" kaula syntyi kuin vahingossa. Tallan ja satulan tein hirven sääriluusta ja mikrofoniksi yksinkertainen pietsomikki. Helpointa tätä on soittaa slideputkella, mutta pelkillä sormillakin pärjää.

Soittimet soivat hyvin akustisesti, mutta putkiradiosta vielä paremmin. Näyte äänestä löytyy eläkkeelle jääneelle kollegallemme tekemästämme videosta: http://www.dreambroker.com/channel/tm87i1sb/lx1szw8q

Ylläolevassa kuvassa on pari tekemääni yksikielistä sikarilaatikkokitaraa, yksi kolmikielinen ja stompboxi rytmin hakkaamiseen.