Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keijo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Keijo. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. lokakuuta 2022

Keijo – master of the never-ending boogie

The independent Finnish artist Keijo Aatos Virtanen - better known just as Keijo - died in Jyväskylä, Finland on July 14, 2022. He was born on June 9, 1951. The years of his youth left a strong mark on the boy from a poor farm. The relationship with nature, forests, motorcycles and music making accompanied him throughout his life. Virtanen studied and worked at the University of Jyväskylä, majoring in literature. He studied also philosophy and ethnography. After his graduation, he moved to work at the Department of Literature. His teaching work was particularly ground-breaking in creative writing, which he pioneered in Finland. Alongside his working career, Virtanen developed his career as a writer. Virtanen has published travel books, experimental poetry and prose. In all, he published about twenty books.

His interest in Eastern art and philosophy led him to research Indian aesthetics. He was interested in Indian music from the 1960’s through Ravi Shankar. In Indian music he heard similarities to blues music, because in both the strings were bended to reach the desired pitches. Together with his friend Maitreya a.k.a. Pekka Acu Airaksinen, Keijo brought Buddhism and Eastern aesthetics to the Finnish underground music.


His academic career was cut short by a tragic car accident in early 1999. The accident resulted in serious and very painful injuries, with which Virtanen fought tenaciously until his death. As a result of this tragic accident, Keijo's inner musical space, which had accompanied him since he was a child, had the opportunity to be transformed into a unique sound world in numerous solo recordings and recording sessions with various ensembles. Keijo tried to reach and relay in his own music something of this otherworldly music he had heard in his mind since childhood. In Keijo's own words, the accidents and misfortunes did not go only on the negative side. Although of course he did not wish misfortunes on himself or anyone else, he felt that through these experiences he received a message that confirmed the reality of the existence of other kinds of sounds, which cannot be described or explained through the Western ways.

After hearing Muddy Waters as a child, Keijo felt that his gruff voice and guitar strumming fit well in the remote rural environment in which he lived, surrounded by nature and making a living from manual farming labor. Keijo’s musical foundation was a mixture of his extensive knowledge of American blues and traditional American work songs, especially Keijo liked to sing Woody Guthrie and as well as Bob Dylan. The folkloristic type of music had a profound effect on how Keijo did see a song: it was meant to be repeated in different versions which all were as valuable. Gigging and roaming around was an important part of this evolution. Keijo liked the boogie type of jamming that could last literally hours during the sessions. There was a lot of John Lee Hooker and Muddy Waters type of attitude in Keijo’s boogie. He also liked Buddy Guy and Howlin’ Wolf. The blues hobby of his youth started to expand into a more experimental music and Keijo started to grow into being an international legend with his own genre.


In the early 80s Keijo started doing various sound and musical experiments with his fellow student Jarmo Saarti. They used various rattles and self-made instruments to make music. Later he became interested in Tuvan throat singing and studied it. In 90’s this enthusiasm gave rise to the "experimental throat singing band” called Khem, which means stream in Tuvan language. Khem was joined occasionally with the members of the Hota band, and the Kheta Hotem band began in 1999. In the late 90s, Keijo got to know younger students of literature and philosophy in Jyväskylä, who played experimental and electronic music. He also ended up playing with these people, whose role models are e.g., John Cage and Sun Ra. Keijo felt like he had come home.

Keijo was also a significant link between the older and the younger generation of Finnish underground musicians. When one prominent Finnish young musician heard Keijo's playing live for the first time, he thought it was unique and Keijo’s earthy riffs opened the roof! In addition to the Keijo’s guitar playing he felt that Keijo had a strange charisma and magnetism around him. When playing with Keijo, it seemed important to just play on and let go. Musical ability in the traditional sense was not important - all kinds of approaches and ways of musical expression were possible and encouraged.


In the 21st century Keijo was one of the most central artists in Finnish underground or the "new weird Finland" music. His, his groups (Keijo & The Free Players, Rambling Boys, Black Trumpets) and other musical collaborations have been released globally by several record companies. Keijo has appeared on more than seventy recordings. The most important record labels that published his music have been e.g., PseudoArcana, Digitalis Recordings (and its sub-labels) and Ikuisuus.

Keijo started making home recordings with a c-cassette recorder sometime in the 70s. He apparently did not acquire recording equipment very purposefully, but he always used the recording technology that was available during the time period.  Later he started using minidisc recorders and other digital recorders. All in all, Keijo's way of recording and mixing recordings was its own kind of creative process. Although he followed and collected information about various recording devices and software, studied post-processing of recordings and was aware of conventional ways of working in the studio, he used the information he had studied in his own way, which is also heard in several recordings as an inimitable and unique sound. There definitely was likeness to creating a painting in Keijo’s approach to make a sound recording. In addition to the released recordings, Keijo left behind a huge archive of unreleased recordings and lyrics. These recordings are a vast heritage to go through, listen to and wonder about for a long time to come.


Keijo was active in other forms of art. Literature and especially poetry – including song lyrics - were very important to him. He specialized in forests and pines in precise pencil drawings and poems that related to Virtanen's philosophy of life, which respected nature and all people. 

Keijo poetry

Keijo always remembered to say to his fellow players despite of his pains: “Keep on boogie!”

Jarmo Saarti & Jari Koho, Keijo’s artistic collaborators

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Joko joku on kuullut - kasetteja tulee ja kasetteja menee

Soiteltiin Hannun ja Keijon kanssa rytmiblueseja viime vuoden lopulla Teurastamon harjoituskämpällä. Setti meni perinteisesti: Keijolla oli sanoja valmiina ja meillä musiikkia mukana. Kun sessio onnistui soitannoltaan ja tunnelmaltaan, saatiin Ikuisuuden äijät taas kiinnostumaan kasetin julkaisemisesta. Se tuli pari viikkoa sitten ulos nimella Joko joku on kuullut ja niitä voi käydä ostelemasssa tästä linkistä. Keijo teki kasettiin mainion kansikuvan:


Vakka-Suomen Rytmi-Kuninkaat: Joko joku on kuullut
Maistiaisiksi kasetilta Missä hajonneen laulun kerään:


Myös aikaisempi äänitteitä on laitettu uudelleen jakeluun. Ikuisuuden Bandcampista löytyy mainio Kheta Hotemin: Bowl Ceremony CD streamina:
Kheta Hotem: Bowl Ceremony
Ja linnaea et mimosa teki uudelleenjulkaisuna kasettiversion Keijo & Jarmon mainiosta blues levystä Talkin' bout death past gone:

Keijo & Jarmon: Talkin' bout death past gone

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Jättömaa 2015

Keijo oli järkännyt meille keikan tämän kesän Jättömaafestareille Kouvolaan. Saimme Metsälavan käyttöömme ja siellä esiintyi kolme kokoonpanoa, jossa soittajat hieman risteilivät keskenään. Setin aloitti Vakka-Suomen rytmikuninkaat miehityksellä Keijo, Tero ja minä. Bluesilla aloiteltiin siis.


Seuraavaksi lavalle kasaantui  Rambling Boysit ja musiikki sähköistyi. Lavalle tuli mukaan pari vierailijaakin.


Lopuksi esiintyi Verde täydennetyllä miehityksellä. Videosta näkee, että pikkulapset pitävät eniten kokeellisesta musiikista. Kiitos Leilalle taas videoiden kuvaamisesta!


Keikan jälkeen pistäydyimme Rintalan Mikan kissansilmä studiolla ja tallensimme pari biisiä Mikan erinomaisella äänityskalustolla. Mika teki yhdestä kappaleesta taustat luontovideoonsa - rauhoittukaa tämän tahdissa:


Hanhisto from Verde on Vimeo.


maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kevät keikkuen eikun keikkaillen tulevi

Talvi meni taas töitä tehdessä. Muutama pistokeikka oli, mutta ei mitään merkittävämpää. Toukokuun lopulla meno kiihtyi, kun ensin herätimme The Teräshyllyn uinumasta Varastokirjaston seminaarin. Sitten suuntasin Jyväskylään, jossa Vakka-Suomen rytmikuninkaat teki keikan Kansalaiset - Folkborgare pihafestariin kokoonpanolla Keijo, Tero, minä, Alex ja Hannu.




Bluesin soitoksihan se meni. Keijon biiseillä mentiin tällä kertaa. Tässä pari näytettä - ensin Keijon Sininen talo:



Ja seuraavaksi Numbers numbers ja Viimeinen vaunu (minun lempibiisejäni):


Ja keikasta tuntui pitävän ainakin paikallisen sanomalehden toimittaja:


Ja nyt kohti kesää ja kesän keikkoja!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Häly-iltamissa Helsingissä Oranssin klubilla

Jii Koo oli järkännut täksi viikonlopuksi Hesan Oranssin klubille Häly-iltamat. Meidät oli buukattu perjantai-illaksi, joten polkaisin aamulla auton Keijolaan ja otin Keijon kyytiin. Sitten ajettiin alkavassa tuiskussa klubille, jossa alkoi taas perinteinen roudaaminen. Paikalla olivat Shit Mittens, Kyynelpää, Ilpo Numminen ja me eli Airaksinen, Keijo, Verde ja Saarti.


Tila oli mukavan avara ja musta & lavalle sopi kerrankin kunnolla kamoja. Setistä muotoutuikin hyvin katu-uskottava, kun paikalla oli elektorisen musiikin ja hälyn tuottajia. Ilpo ja Mika johdottivat reilusti laitteitaan:


Kun muillakin oli piuhaa soittimissaan kunnolla kiinni, niin eiköhän tuota kilometrin verran ollut johtoa lavalla...

Shit Mittens aloitti hyvällä teknojumputuksella & sen jälkeen Kyynelpää tuotti hienoa hälyä tanssijoiden kera. Ennen meitä Ilpo väänsi modulaaristaan. Sitten pääsimme me lavalle:
Jatkoimme Mikan tekemällä pohjalla, mutta musiikki oli tällä kertaa ihan erilaista. Jii Koo kuvasi pari hyvää pätkää soitostamme. Ensimmäinen niistä oli kunnon elektronista rytistystä:



Sen jälkeen vedimme kunnon free jamit:



Lopuksi Keijo sai soittaa pari kunnon boogieta - ensin lokkien kera:



Ja lopuksi isänsä taloa muistellen:



Setin jälkeen pakkasin kyytiin Keijon ja Mikan tekemän Ufoxin thereminen ja ajoin yötä myöten Kuopioon kunnon lumituiskussa. Hyvä keikka! Ufoxista kohta lisää....

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Vihreää virtaa Tampereella

Keijo ja Jukka olivat järkänneet meidät keikalle Tampereelle Nature Morte vol. VIII - Spiritistinen istunto tapahtumaan.



Paikalla olivat tällä kertaa meidän sessiossa Vihreää virtaa: Keijo, Verde ja Nousiaisen Jukka jytämimmeineen & allekirjoittanut. Alussa mietitytti, mitä hommasta tulee: sessio oli vanhassa voimalaitoksessa ja nyt tiedän, mitä tarkoittaa homeongelmainen tila. Bändin bäkkäri oli pahvilaatikkovarastossa, johon oli kesällä tulleet vedet. No tapahan tuokin on vähentää bändien yletöntä kaljanjuontia...; )
Verden Mika oli järkännyt meille biisilistan ja tehnyt taustanauhat.


Alussa roudailtiin kamoja.  Mika kasasi omia vermeitään lavan reunalle.


Jukka ja Sini testasivat ja siirtelivät puolestaan rumpuja.

Lopulta soitto alkoi ja Mikan konsepti osoittautui oivalliseksi - sessio pysyi kasassa eikä karannut bluesjamitteluksi.
Mikan ystävä, Sassin Heikki kuvasi pari videopätkää sessioista. Ensimmäinen on hyvä kitaranujellutus:



Ja toinen pätkä lopetti setin vihreällä Keijon sanomalla: pelastakaa meret ja merenelävät. Nauttikaa.



Ai niin: sain vihdoin vietyä Keijon Leilalta saamani ufoksin Mikalle thereminin tekemistä varten. Tämä laitteen seikkailusta sitten myöhemmin enemmän.

Egmond etenee ja Yamaha saa uuden elämän



Kerroin aikaisemmin Egmond-basson tarinan ja lupasin pitää teidät ajan tasalla kunnostuksen etenemisestä. 

Nyt Egmondin kaula ja body on puhdistettu, ja olen tehnyt puuttuvien osien tilalle uutta. Koska halusin säilyttää alkuperäiset virityskoneistot, niin jouduin tekemään yhteen koneeseen uuden rattaan ja uuden akselin. Akseli syntyi työkaluteräksestä sorvaamalla ja rattaan tein pronssivaluna: käytin olemassa olevaa ratasta mallina tehdessäni kumimuotin, täytin muotin valuvahalla ja sillä tein kipsimuotin, johon sitten valoin pronssia. Ainoa ongelma oli se, että valuvaha kutistuu noin 5 prosenttia, eli 20-millisestä rattaasta tuli valussa 19-millinen. Tutkin kuitenkin virityskoneiston tilannetta ja huomasin, että 19-millisen rattaan käyttö ei ole ongelmallista, koska viritysnupin akselia voi siirtää sen verran, että ratas toimii. Vielä täytyisi kehitellä puuttuvan viritysnupin paikalle valkoinen muovinuppi…


Kaivelin netistä kuvia siitä, millainen oli Lucky 7 –kitaran irtomikrofoni ja pleksi, ja valmistelin vastaavanlaisen kelluvan pleksin, johon on kiinnitetty Hofner-tyylinen basson mikki. Volume-potikka vielä, ja mikki/pleksi on valmis asennettavaksi.


Sitten toiseen asiaan. Keijo soitti minulle syksyllä ja kysyi, saisinko herätettyä henkiin vanhan akustisen Yamahan. Kuulemma kitaran kaula ja talla ovat hyväkuntoiset. Tästä päätellen lupasin, että kyllä soittimen kuntoon saa. Keijo ajoikin samana päivän luokseni ja toi viallisen kitaran minulle ja tosiaan: kaula ja talla olivat hyväkuntoiset. Tosin muusta kitarasta ei ollut jäljellä käytännössä mitään. Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa. 


 
No, otin homman haasteena. Minulla oli yksi akustinen koppa ilman kaulaa, joten yhdistin Keijon tuoman kaulan tuohon koppaan. Rakensin koirankuppiresonaattorin ja aion vielä tehdä soittimeen aktiivitallan: esivahvistimelle on jo aukko. Hyvä tästä vielä tulee… tai ainakin persoonallinen…



lauantai 1. marraskuuta 2014

Free-jamit Samjessa 2014

Ajoin loppuviikosta Keijon kautta Tampereelle ja sain tämän videonpätkän mukaani. Aarni oli tehnyt taas mainiota kuvaustyötä, joten jakeluunhan tämä on laitettava.
Pätkä on yöjameista Samjen Turbaanit Palavat sessioista loppukesästä 2014 ja lavalla heiluu paikalla olleita soittajia mm. Verdestä, Kheta Hotemista ja Airaksisen Pekka intoutuu soittamaan pianoa oikein viimeisen päälle. Lisäksi lavalla vilahtaa Alexei Borisov.
Free jatsin ystävät: nauttikaa!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kesän 2014 keikkoja 3 - Samjen Turbaanit palavat festivaali

Airaksisen Pekka kutsui meidät ja aika monta muutakin soittajaa Samjen retriittikeskukseen Siikaisiin elokuussa 2014. Soittajat ja yhtyeet olivat pääasiallisesti sähköisen äänen ja muinaisen äänen taitajia ja taivuttajia. Pekka aloitti soitannot moskovalaisen kollegansa kanssa retriittikeskuksen näyttelytilaksi entisöidyssä heinäladossa.


Meidän ensimmäinen kokoonpano oli Keijo & Jarmo vahvistettuna Hannulla bassossa.


Soittelimme Keijon juuriblueseja ja tässä pätkä kuultavaksi - kiitos Aarni kuvauksesta:


Toinen kokoonpanomme oli Kheta Hotem, joka pääsi pitkästä aikaa kokoontumaan alkuperäisellä kokoonpanolla Keijo, Hannu, Tero, Anssi ja minä.


Suoritimme perinteisen vesirituaalin ja manasimme tilasta pahat henget pois. Ääninäyte löytyy täältä:


Sessiot olivat niin onnistuneet, että  kutsuja lupasi järjestää ensi kesänä Turbaanit palaavat festarit....

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Business town blues

Tein tämän videon Keijon ja minun biisiini Business town blues. Omasta mielestä väsynyt virkamies junassa antoi hyvän ilmeen laulun sisällölle. Nauttikaa tai kärsikää:


lauantai 26. heinäkuuta 2014

Kesän 2014 keikkoja 2 - Jättömaalla Keijon kanssa

Jättömaan keisari pyysi Keijon kokoamaan joukon soittajia tämän vuoden Jättömaafestareille ja Keijohan kokosi. Menimme heti aamusta roudaamaan Kuormalavalle soittimia ja vahvistimia. Ja paikalle saapuikin melkoinen joukko mielenkiintoisia muusikoita. Verde Audion Mika toi ehkä kiinnostavimman setin soittimia - itseäni viehätti eniten Ufox-ilmankostuttimeen tehty theremin ja Hannua kiinnostivat tietysti putkivahvistimet.


Aloitimme setin kolmestaan Hannun ja Keijon kanssa juuribluesilla, jota olemme soittaneet jo vuosia yhdessä. Minulla oli mukana uusi sikarilaatikkokitara, Hannu veti kontralla ja Keijo nuoruutensa Höfnerillä.


Siirsin YouTubeen pätkän bluesista kuultavaksi ja nähtäväksi. (Kiitos Leilalle kuvaamisesta.)


Lavalle alkoi valua sitten muita soittajia ja lopulta setti näytti tältä:


Musikki vaelteli bluesin, etnon ja freen sekä tietysti sitarin kautta itämaisissa tunnelmissa. Ja kuulosti tältä:


Kuormalavan sähkö tuotettiin aggregaatilla. Niinpä tämä on ensimmäinen keikka ainakin minulle, jossa bändin soitto pysähtyi bensan loppumiseen. Toivottavasti ensi kesänä homma hoituu jo aurinkopaneeleilla....