VERDE - Kuusosa CD

VERDE - Kuusosa

Pidettiin Mikan luona marraskuussa 2022 sessiot hänen studiossaan. Mikan mukana soittajina olivat allekirjoittaneen lisäksi Niemisen Rauno ja Elon Mikko. Suomalaisiin perinnesoittimiin erikoistuneen Raunon kanssa oli näitä soittotuokioita tehty jo aiemminkin, levyn biiseillä Rauno soittelee itse tekemiään pynkyriä ja jouhikkoa. 

Mikko paljastui porilaisen musiikkiin heittäytymisen perinteen taidon taitajaksi. Kuusumun Profeetassa ja Mama Longhornissa bassotelleen Mikan kanssa oli mukavaa vääntää aitoa rytmimusiikkia solisteille pohjaksi. Mika soitteli syntikoita, Rhodesia ja torvia ja minä rumpuja ja Raunon tekemään noitarumpua.

Mika teki äänitykset itse tekemillään Verde putkimikrofoneilla ja putkietuasteilla, joiden erottelukyky on uskomaton. Loppumiksaus ja masterointi on tehty mahdollisimman puhtaasti, joten tilassa soittamisen stereokuva on laaja ja syvä. CD:llä voi testailla vaikka omia äänentoistolaitteitaan.

Biisit ovat mukava sekoitus Mikan analogista syntikkamaailmaa, Raunon suomalaiseen perinteeseen pohjaavaa etnoa, Mikon afro/funk-perusteista bassottelua ja minun rytmiikkaa, jossa free ja beat sekoittuvat sulavasti toisiinsa.

Biisi ja soittajatiedot

Levyn kannet kuvasi ja taittoi Mika. Ne kuvaavat hyvin levyn mystisen levollista tunnelmaa ja äänimaailman avaruutta.

Mika teki samojen sessioiden biisistä Mitataanko yliastuttu digiloikka mainion tarinallisen videon, jolta voi kuunnella maistiaisia sessioista.

Mitataanko yliastuttu digiloikka from Mika Rintala on Vimeo.

Verde - Merikurjet

Tavattiin Rintalan Mikan kanssa joitakin vuosia sitten Airaksisen Pekan kesäfestivaaleilla mainio mies ja alettiin jutella niitä näitä musiikista, soittamisesta ja maailmasta. Juttelun lopuksi päätettiin, että yhdessä voisi vaikka soitellakin. Mies paljastui Jorosen Jouniksi ja samalla tutustuttiin Hanna Tryggiin, joka kävi jo noilla festareilla meidän kanssa lavalla jammailemassa.

No yhteistyö on sittemmin vakiintunut. Mika ja Jouni ehtivät julkaista jo levynkin, 2πr, joka sai Soundissa kehuja. Pari yhteistä keikkaa on heitetty ja jammailtu useammankin kerran.

Viime vuoden toukokuussa tehtiin sitten Mikan studiolla äänityksiä. Mika masteroi levyä huolella ja teki siihen komeat kansikuvat. Levy, Merikurjet, tuli ulos joulun alla ja kuulostaa todella hyvältä. Sillä kannattaa testata myös omia äänentoistolaitteitaan.

Yhdellä biisille saatiin mukaan myös Niemisen Rauno, joten sisältö vaihtelee kunnon freejazz rymistelystä kansanmusiikkivaikutteiden kautta melodisempiin biiseihin.

Tässä tämän kokoonpanon musiikista maistiaisiksi keikkavideo viime kesältä:


Verde Live Suulirok 2019 from Mika Rintala on Vimeo.

Keijo & Jarmo: Along the sun and the rain

Keijon kanssa ollaan soiteltu ja äänitelty viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kaikenlaista kahdestaan ja kun Ikuisuuden Timo suostui julkaisemaan kokoelmasta kasetin, niin kasatahan se piti.

Tällä kertaa keräsin tahallani mukaan myös enemmän perinteisempiä biisejä, joista ainakin itse tykkään. Toki mukaan mahtuu aitoa Keijo & Jarmo vähäeleistä juuribluesia.

Kasetin kansikuvan editoin Aarnin mainiosta kuvasta.

Ikuisuuden bandileiriltä saa maistiasia ja pääsee tilaamaan kasettia tai digitaalista versiota osoitteesta: https://ikuisuus.bandcamp.com/album/along-the-sun-and-the-rain.

Ja nimibiisin youtube-versiota pääsee kuuntelemaan tästä:



Nauttikaa!

Joko joku on kuullut - kasetteja tulee ja kasetteja menee

Soiteltiin Hannun ja Keijon kanssa rytmiblueseja viime vuoden lopulla Teurastamon harjoituskämpällä. Setti meni perinteisesti: Keijolla oli sanoja valmiina ja meillä musiikkia mukana. Kun sessio onnistui soitannoltaan ja tunnelmaltaan, saatiin Ikuisuuden äijät taas kiinnostumaan kasetin julkaisemisesta. Se tuli pari viikkoa sitten ulos nimella Joko joku on kuullut ja niitä voi käydä ostelemasssa tästä linkistä. Keijo teki kasettiin mainion kansikuvan:

Vakka-Suomen Rytmi-Kuninkaat: Joko joku on kuullut

Maistiaisiksi kasetilta Missä hajonneen laulun kerään:


Myös aikaisempi äänitteitä on laitettu uudelleen jakeluun. Ikuisuuden Bandcampista löytyy mainio Kheta Hotemin: Bowl Ceremony CD streamina:

Kheta Hotem: Bowl Ceremony

Ja linnaea et mimosa teki uudelleenjulkaisuna kasettiversion Keijo & Jarmon mainiosta blues levystä Talkin' bout death past gone:

Keijo & Jarmon: Talkin' bout death past gone

Khëm: Jokamies

Saimme vihdoin julkaistua Khëmin Jokamiehen, joka on tehnyt tuloaan jo vuosikymmenen vaihteesta. Tai oikeastaa sillä on vieläkin pidempi historia.

Khëm: Jokamies

Me kaikki opiskelimme joskus viime vuosisadan puolella kansanrunoutta Jyväskylän yliopistossa. Yhteiset soitantomme alkoivat noina aikoina ja kansanmusiikkiakin soiteltiin. Pertti ja Keijo harrastuivat kurkkulauluun ja harjoittelivat sitä 1990-luvulla ihan tosissaan. He perustivat Khëmin ja minä pääsin siihen mukaan lyömiöimään.

Pertti Terho, Keijo Virtanen, Jarmo Saarti

Vuosituhannen vaiheessa Jyväskylän kaupunki järjesti kulttuuripitoista ohjelmaa ja me teimme siihen Jokamies-Eweryman musiikillisen kokonaisuuden. Minä kirjoitin siihen vielä välispiikeiksi runot, jotka Juntusen Arja esitti. Levy piti tehdä jo seuraavana vuonna, mutta muutaman traagisen onnettomuuden ja kustantajien kiinnostumattomuuden vuoksi tässä vierähti aikaa...

Meidän vakaa teoria on, että koska suomalaiset ovat pohjoista havumetsäkansaa, niin samanismin lisäksi täällä on myös kurkkulauluakin harjoitettu. Musiikkimme Khëmissä on yhdistelmä kurkkulaulua, suomalaista lauluperinnettä, buddhalaisuutta ja samanistista rummutusta. Kulttuurit kohtaavat ja hyvä niin! Menköön tämäkin siis Suomen 100 vuotisjuhlistamiseen, että muistettaisiin historiaamme. Maistiaisiksi Manalan matala neiti.



Levyn tekemisessä auttoi X-youth gone wildin äijät, voin suositella. Ja CD:tä voi hankkia minulta (jarmosaarti  ättä gmaili) tai Virtasen Keijolta.

Naukuhommia

Jarmo kävi kylässä, ja taashan sitä intouduttiin pluusia vääntämään. Tällä kertaa ahkerassa käytössä oli vastavalmistunut Framuksen akustinen (tosin vahvistimen kautta soitettuna)

Tässä näytteessä toisena soittimena on tekemäni kaksikielinen: kaikupohja vanhasta emalivadista, kansi messinkilautasesta ja  mikki on itse käämitty kaksinapainen (mikin resistanssi n. 1,5 K). Jarmo soitti slide-osaston kaksikielisellä, styrkkarina vanhasta radiosta rakennettu kitarakone. Minä rämpytin epävireistä Framusta ja lauloin. Tässä siis ”Downhill”. Naattikaa!