Tässä näytteessä toisena soittimena on tekemäni kaksikielinen: kaikupohja vanhasta emalivadista, kansi messinkilautasesta ja mikki on itse käämitty kaksinapainen (mikin resistanssi n. 1,5 K). Jarmo soitti slide-osaston kaksikielisellä, styrkkarina vanhasta radiosta rakennettu kitarakone. Minä rämpytin epävireistä Framusta ja lauloin. Tässä siis ”Downhill”. Naattikaa!
huh. asian ytimessä.
VastaaPoistaBluus on tuskaa, myös kuuntelijasta.
VastaaPoistaHehee... Niinhän se entinenkin blues-mies sanoi, että "minä olen saanut kärsiä musiikkini vuoksi, ja nyt on teidän vuoronne"
VastaaPoistaEi huono, oikeastaan helevetin hyvä blues. Oivallista menoa, synkkää kun mikä, mutta niinhän se on elämäkin.
VastaaPoistaOottakee kuhan suan tehtyä teille oekeet kotimaiset sanat tuohon jollotuksseen niin uuämkoo on sen jäläkeen myyty, lyöty ja ostettu. Kun ne on valamiit, laetan postia.
VastaaPoista