Kerroin aikaisemmin Egmond-basson tarinan ja lupasin pitää
teidät ajan tasalla kunnostuksen etenemisestä.
Nyt Egmondin kaula ja body on puhdistettu, ja olen tehnyt
puuttuvien osien tilalle uutta. Koska halusin säilyttää alkuperäiset
virityskoneistot, niin jouduin tekemään yhteen koneeseen uuden rattaan ja uuden
akselin. Akseli syntyi työkaluteräksestä sorvaamalla ja rattaan tein
pronssivaluna: käytin olemassa olevaa ratasta mallina tehdessäni kumimuotin,
täytin muotin valuvahalla ja sillä tein kipsimuotin, johon sitten valoin pronssia.
Ainoa ongelma oli se, että valuvaha kutistuu noin 5 prosenttia, eli
20-millisestä rattaasta tuli valussa 19-millinen. Tutkin kuitenkin
virityskoneiston tilannetta ja huomasin, että 19-millisen rattaan käyttö ei ole
ongelmallista, koska viritysnupin akselia voi siirtää sen verran, että ratas
toimii. Vielä täytyisi kehitellä puuttuvan viritysnupin paikalle valkoinen
muovinuppi…
Kaivelin netistä kuvia siitä, millainen oli Lucky 7 –kitaran
irtomikrofoni ja pleksi, ja valmistelin vastaavanlaisen kelluvan pleksin, johon
on kiinnitetty Hofner-tyylinen basson mikki. Volume-potikka vielä, ja mikki/pleksi
on valmis asennettavaksi.
Sitten toiseen asiaan. Keijo soitti minulle syksyllä ja kysyi,
saisinko herätettyä henkiin vanhan akustisen Yamahan. Kuulemma kitaran kaula ja
talla ovat hyväkuntoiset. Tästä päätellen lupasin, että kyllä soittimen kuntoon
saa. Keijo ajoikin samana päivän luokseni ja toi viallisen kitaran minulle ja
tosiaan: kaula ja talla olivat hyväkuntoiset. Tosin muusta kitarasta ei ollut
jäljellä käytännössä mitään. Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa.
No, otin homman haasteena. Minulla oli yksi akustinen koppa
ilman kaulaa, joten yhdistin Keijon tuoman kaulan tuohon koppaan. Rakensin
koirankuppiresonaattorin ja aion vielä tehdä soittimeen aktiivitallan:
esivahvistimelle on jo aukko. Hyvä tästä vielä tulee… tai ainakin
persoonallinen…
