Vakka-Suomen rytmikuninkaat Folklandiassa 2015

Hannun kanssa päätettiin viime vuoden alkupuolella, että meidän pitää päästä keikalle Folklandiaan. Kun järjestäjät ystävällisesti vastasivat "kyllä" pyyntöömme, niin aloimme miettiä settiä kasaan. Koska laivalla oli runsaasti esiintyjiä, niin saimme puolen tunnin setillemme tilan Sea Pubiin. Se helpotti biisilistan tekoa. Kun Tero suostui tulemaan mukaan, niin suunnitelma oli selvä: miehistä örinää ja kurkkulaulettua gospelia.

Harjoiteltiin pari kertaa Hannun luona ja listalle tulivat tällä kertaa neljä gospelia, joista Hannu veti yhden ja minä kolme. Sen lisäksi Tero örisi intron ja improvisoidun bluesin. Joka biisissä tarkoituksena oli vielä laulaa vuorolaulua mahdollisimman polyrytmisesti samanistisen tunnelman luomiseksi ja sehän toimi hyvin lavalla.

Hain Hannun perjantaina kyytiin ja ajeltiin satamaan, josta laivalle hyttiytymään. Katsottiin vielä kerran ohjelma kasaan hytiissä - muutkin tuntuivat harjoittelevan settejään - ja mentiin sitten lavalle. Soittaminen oli helppoa, kun paikalla oli ammattimiksaajat. Kerrankin ei tarvinnut itse huolehti muusta kuin esiintymisestä.

Yleisö pällisteli ensin ihmeissään meidän menoamme, mutta sitten jää suli ja meno oli hurjaa. Paras kommentti oli lopussa paikalle tulleelta toimittajalta: "Kaikenlaista minä olen eläessäni kuullut, mutta en koskaan tällaista!"

Juntusen Arja videoi malliksi kolme videonpätkää. Ensimmäisessä Tero avaa setin ja lämmittää yleisön:


Toisessa pätkässä esitämme "Swing low, sweet charriotin" omana sovituksenamme:


Ja kolmannessa pätkässä saarna kiihtyy loppukliimaksiin "Join' dat hebbenly bandin" tahdissa ja yleisö on lopullisesti myyty:


Keikka ja festivaali oli mukava kokemus!

Häly-iltamissa Helsingissä Oranssin klubilla

Jii Koo oli järkännut täksi viikonlopuksi Hesan Oranssin klubille Häly-iltamat. Meidät oli buukattu perjantai-illaksi, joten polkaisin aamulla auton Keijolaan ja otin Keijon kyytiin. Sitten ajettiin alkavassa tuiskussa klubille, jossa alkoi taas perinteinen roudaaminen. Paikalla olivat Shit Mittens, Kyynelpää, Ilpo Numminen ja me eli Airaksinen, Keijo, Verde ja Saarti.

Tila oli mukavan avara ja musta & lavalle sopi kerrankin kunnolla kamoja. Setistä muotoutuikin hyvin katu-uskottava, kun paikalla oli elektorisen musiikin ja hälyn tuottajia. Ilpo ja Mika johdottivat reilusti laitteitaan:

Kun muillakin oli piuhaa soittimissaan kunnolla kiinni, niin eiköhän tuota kilometrin verran ollut johtoa lavalla...

Shit Mittens aloitti hyvällä teknojumputuksella & sen jälkeen Kyynelpää tuotti hienoa hälyä tanssijoiden kera. Ennen meitä Ilpo väänsi modulaaristaan. Sitten pääsimme me lavalle:

Jatkoimme Mikan tekemällä pohjalla, mutta musiikki oli tällä kertaa ihan erilaista. Jii Koo kuvasi pari hyvää pätkää soitostamme. Ensimmäinen niistä oli kunnon elektronista rytistystä:



Sen jälkeen vedimme kunnon free jamit:



Lopuksi Keijo sai soittaa pari kunnon boogieta - ensin lokkien kera:



Ja lopuksi isänsä taloa muistellen:



Setin jälkeen pakkasin kyytiin Keijon ja Mikan tekemän Ufoxin thereminen ja ajoin yötä myöten Kuopioon kunnon lumituiskussa. Hyvä keikka! Ufoxista kohta lisää....

Vihreää virtaa Tampereella

Keijo ja Jukka olivat järkänneet meidät keikalle Tampereelle Nature Morte vol. VIII - Spiritistinen istunto tapahtumaan.

Paikalla olivat tällä kertaa meidän sessiossa Vihreää virtaa: Keijo, Verde ja Nousiaisen Jukka jytämimmeineen & allekirjoittanut. Alussa mietitytti, mitä hommasta tulee: sessio oli vanhassa voimalaitoksessa ja nyt tiedän, mitä tarkoittaa homeongelmainen tila. Bändin bäkkäri oli pahvilaatikkovarastossa, johon oli kesällä tulleet vedet. No tapahan tuokin on vähentää bändien yletöntä kaljanjuontia...; )
Verden Mika oli järkännyt meille biisilistan ja tehnyt taustanauhat.

Alussa roudailtiin kamoja.  Mika kasasi omia vermeitään lavan reunalle.

Jukka ja Sini testasivat ja siirtelivät puolestaan rumpuja.

Lopulta soitto alkoi ja Mikan konsepti osoittautui oivalliseksi - sessio pysyi kasassa eikä karannut bluesjamitteluksi.

Mikan ystävä, Sassin Heikki kuvasi pari videopätkää sessioista. Ensimmäinen on hyvä kitaranujellutus:



Ja toinen pätkä lopetti setin vihreällä Keijon sanomalla: pelastakaa meret ja merenelävät. Nauttikaa.



Ai niin: sain vihdoin vietyä Keijon Leilalta saamani ufoksin Mikalle thereminin tekemistä varten. Tämä laitteen seikkailusta sitten myöhemmin enemmän.

Egmond etenee ja Yamaha saa uuden elämän

Kerroin aikaisemmin Egmond-basson tarinan ja lupasin pitää teidät ajan tasalla kunnostuksen etenemisestä. 

Nyt Egmondin kaula ja body on puhdistettu, ja olen tehnyt puuttuvien osien tilalle uutta. Koska halusin säilyttää alkuperäiset virityskoneistot, niin jouduin tekemään yhteen koneeseen uuden rattaan ja uuden akselin. Akseli syntyi työkaluteräksestä sorvaamalla ja rattaan tein pronssivaluna: käytin olemassa olevaa ratasta mallina tehdessäni kumimuotin, täytin muotin valuvahalla ja sillä tein kipsimuotin, johon sitten valoin pronssia. Ainoa ongelma oli se, että valuvaha kutistuu noin 5 prosenttia, eli 20-millisestä rattaasta tuli valussa 19-millinen. Tutkin kuitenkin virityskoneiston tilannetta ja huomasin, että 19-millisen rattaan käyttö ei ole ongelmallista, koska viritysnupin akselia voi siirtää sen verran, että ratas toimii. Vielä täytyisi kehitellä puuttuvan viritysnupin paikalle valkoinen muovinuppi…

Kaivelin netistä kuvia siitä, millainen oli Lucky 7 –kitaran irtomikrofoni ja pleksi, ja valmistelin vastaavanlaisen kelluvan pleksin, johon on kiinnitetty Hofner-tyylinen basson mikki. Volume-potikka vielä, ja mikki/pleksi on valmis asennettavaksi.

Sitten toiseen asiaan. Keijo soitti minulle syksyllä ja kysyi, saisinko herätettyä henkiin vanhan akustisen Yamahan. Kuulemma kitaran kaula ja talla ovat hyväkuntoiset. Tästä päätellen lupasin, että kyllä soittimen kuntoon saa. Keijo ajoikin samana päivän luokseni ja toi viallisen kitaran minulle ja tosiaan: kaula ja talla olivat hyväkuntoiset. Tosin muusta kitarasta ei ollut jäljellä käytännössä mitään. Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa. 

 

No, otin homman haasteena. Minulla oli yksi akustinen koppa ilman kaulaa, joten yhdistin Keijon tuoman kaulan tuohon koppaan. Rakensin koirankuppiresonaattorin ja aion vielä tehdä soittimeen aktiivitallan: esivahvistimelle on jo aukko. Hyvä tästä vielä tulee… tai ainakin persoonallinen…

Free-jamit Samjessa 2014

Ajoin loppuviikosta Keijon kautta Tampereelle ja sain tämän videonpätkän mukaani. Aarni oli tehnyt taas mainiota kuvaustyötä, joten jakeluunhan tämä on laitettava.
Pätkä on yöjameista Samjen Turbaanit Palavat sessioista loppukesästä 2014 ja lavalla heiluu paikalla olleita soittajia mm. Verdestä, Kheta Hotemista ja Airaksisen Pekka intoutuu soittamaan pianoa oikein viimeisen päälle. Lisäksi lavalla vilahtaa Alexei Borisov.
Free jatsin ystävät: nauttikaa!

Vanhoja keikkoja - Kheta Hotem Lutakossa 2006

Kaivelin tietokoneeni kuvakansioita ja löysin sieltä unohtuneet videopätkät Kheta Hotemin Jyväskylän Lutakon keikalta vuodelta 2006.

Ensimmäisen levyn teimme tuolla kokoonpanolla vuonna 2003. Silloin bändi oli vielä enemmän kallistunut etno- ja maailmanmusiikkigenreen. Kun olimme tehneet kaikenlaisia sessioita erilaisilla kokoonpanoilla, tuli mukaan nuorempia kokeellisen musiikin ystäviä ja bändin musiikki rikastui ambienttiin ja erilaisiin elektronisiin kokeiluihin päin. Lisäksi keikat alkoivat muotoutua enemmän happening-tyyppisiksi.

Meidät pyydettiin Lutakkoon Zegrafesteille soittamaan 21.10.2006. Kasasimme kokoonpanon ja omasta mielestäni se on tämän lajityypin Kheta Hotemin keikoista - ainakin toistaiseksi - toiseksi paras. Paikka oli mukava ja yleisöä oli hyvin - sessioissa esiintyivät myös Guapo (GBR) ja Fun. Lisäksi setin miksasi ammattimies (taisi olla Dassumin Pentti), joka osasi kaiuttaa meningin sopivalla space-echolla tosi transsiseksi ambientiksi.... Harmi, etttei tätä keikkaa ole vieläkään saatu äänitteellä ulos!

Meillä oli jo tuolloin pieni kannattajajoukko Jyväskylän seudulla, mutta nyt pääsimme räjäyttämään vähän laajemman joukon tajunnan. Videopätkät ennen keikkaa kuvasi Anssi ja keikkapätkät sessioissamme joskus soitellut Juri Joensuu. Lavalla olivat Keijon, Hannun, Teron, Jarmon ja Anssin lisäksi Tiitus Petäjäniemi.

Tiitus harjoitteli tulevaa uraansa backstagella:

Setistä jäi jäljelle seuraavat kolme videoklippiä:




Toinen pätkä:


Ja kolmas:


Space out!

Syksyn keikkoja: jazz-T-combo

Kuopion Jazz&Blues yhdistyksen jamit on pidetty kerran kuukaudessa paikallisessa King's Crownissa. Kun meidän bändit olivat kaikki hieman syysteloilla, päätti Tolvasen Jari koota pumpun jamittelijoista soittelemaan viime viikonlopuksi mukavaa rytmimusiikkia.

Jari soitti itse kitaraa ja Terry Counter lauloi.

Rytmiryhmänä olivat Tapu Korhonen ja minä & Silénin Kari soitti vaskipuhaltimia.

Setti koostui perinteisesti jatsikappaleista. Terry on järjestämässä hyväntekeväisyysjuoksutapahtuman jatkoja 1.11. samaan paikkaan, jolloin todennäköisesti esiinnymme uudelleen. (Kiitos Kaarina Mönkköselle kuvista!)

Rytmin alkulähteillä

Olen ollut kiinnostunut afrikkalaisesta rytmistä jo lukiovuosista lähtien. Opiskeluaikoina kahlasin läpi polyrytmiikan oppikirjan ja sekajakoiset rytmikuviot. Haaveeni päästä rytmin alkulähteille toteutui viimein pari vuotta sitten, kun eräässä työprojektissa pääsin vierailemaan Tansaniassa ja Keniassa.

Kurosen Jarmo oli jo kehunut Tansanian rytmejä ja minäpä vihjaisin tietysti isännällemme, että olisi hienoa päästä kuuntelemaan aitoja paikallisia lyömäsoittajia. Paljastui, että hänellä oli hyvät suhteet alueen heimokulttuuriin ja menimme siis katsomaan alueen lyömäsoittajia ja käärmetanssijoita.

Keniassa sitten kävi toinen säkä, kun isäntäyliopistomme musiikkitieteen laitoksella oli alkuperäissoittimien kokoelma. No sinnehän piti tietysti päästä kokeilemaan.

Soittelimme marimban esi-isää ja muistelin samalla omaa ensimmäistä marimba viritystäni: kakkosnelosista tehtyä soitinta, joka soi melkein yhtä hyvin kuin tämä.

Ja ensimmäisen vierailun kruunasi se, kun pääsin musiikkiopiskelijanuorukaisten kanssa jammailemaan paikallisia rytmejä. Pojat yrittivät pudottaa valkonaaman kyydistä, mutta olin itsestäni ylpeä: kelkassa pysyttiin vaikka komppi kiemurteli juuri niin kuin pitikin. (Haaralan Ari kuvasi alla olevan videopätkän.)

Tästä alkaa seikkailu

Kerroin jo aiemmin, että sain Siekkelin Leolta vanhan Egmond-basson. Tänään aloitin vehkeen kunnostuksen.

Moni (vanhempi) lukija muistaa varmaan viikkolehtien pikkuilmoitukset, joissa mainostettiin helppoa kitaransoiton opetusta: asiakas tilasi kirjekurssin ja osti samalla Lucky 7 –kitaran. Tuo Lucky 7 oli juuri Egmondin tuotantoa ja varmaan tunnetuin ja myydyin Egmondin vehkeistä. Lucky 7 oli akustinen sähkökitara, jossa mikki ja säätimet olivat kiiinni eräänlaisessa muovisessa, valkoisessa plektrasuojassa, joten kitaran kanteen ei ollut tehty reikiä elektroniikkaan varten. Egmond harrasti samaa tekniikkaa myös monien muiden soittimiensa kanssa, joista yksi on tämä basso. Tehdas seurasi aikaansa: kun rokkimiehet alkoivat harrastaa lankkukitaroita, alkoi Egmondkin valmistaa Solid 7 –mallia. Ihan lankku se ei ollut vaan pikemminkin koottu vanerista siten, että sisällä oli ontto tila. Kaikuaukkoja bodyssa ei kuitenkaan ollut, eli kyseessä on kuta kuinkin ”neljännesakustinen” body. 

Egmondin tuotanto näytti -60-luvulla olleen hurjaa, ja siksi varmaan myös soittimet oli suunniteltu sellaisiksi, että niiden valmistaminen oli nopeaa. Kaulaa ei upotettu bodyyn lainkaan, aukkoja ei tehty jne.  Halpojen Egmondien hinta olikin kymmenesosa Fendereiden hinnasta. Malliston yläpään tuotteet olivat kuitenkin laatuvehkeitä. Egmond-tehdas meni konkurssiin vuonna 1983. Ehkä kuuluisimmat Egmondin soittajat olivat George Harrison, joka soitti Egmondin akustisella kitaralla teini-iässä, ja Paul McCartney, joka pompotteli Egmondin bassolla ennen kuin eksyi Hampurissa Siwaan ja osti Hofnerin. Lisää tietoa tältä sivustolta: http://www.egmond.se/egmond_se_History.html

Minun bassostani löytyy hyvin vähän tietoa. Body on kyllä Solid 7, mutta useimmissa kuvissa bassoissa on 2L+2R –virityskoneisto. Onnistuin kuitenkin löytämään yhden kuvan, joka voisi kuvata bassoani. Kyseessä on myös Solid 7-tyyppinen body, mutta soitinta myytiin nimellä Flash. Tarkempi tyyppimerkintä on 2 EBS 1 noin vuodelta 1966. Pieni mustavalkoinen kuva löytyy täältä: http://www.egmond.se/egmond_se_Solid7.html . Bassoni on ollut kovassa käytössä, koska kaulasta on kulunut maalit osittain pois: näyttää siltä, että suurin osa biiseistä on mennyt A:sta, koska pahin kuluma on huuri vitosnauhan kohdalla. Saa nähdä, miten soitin pitää vireensä: kaulaa ei ole upotettu kanteen vaan se keikkuu kannen päällä ja on kiinni vain kahdella ruuvilla. Kolmas, pienempi ruuvi on kaulakulman säätöä varten.

 

Millaisia haasteita sitten tämä soitin tarjoaa? 1) Merkittävän määrän puhdistamista. Lakka on halkeillut, mutta niin se saa ollakin vanhassa vehkeessä, kunhan soitin on muutenkin siisti. 2) Nauhojen korjaus: pääasiassa nauhat ovat OK, mutta ainakin nollanauha täytyy vaihtaa.  3) Tallan teko: alkuperäinen talla on kadonnut taivaan tuuliin, eli täytyy improvisoida jotain…. 4) Mikki ja säätimet: jotain täytyy keksiä tältäkin osin, koska malleja ei ole. 5) Virityskoneisto: Haluan säilyttää hillittömät bakeliittinupit, joten pitää näköjään harrastaa hieman sorvaamista ja valamista. 

Siis: ei kun töihin. Kerron myöhemmin, miten homma etenee…

Kesän 2014 keikkoja 3 - Samjen Turbaanit palavat festivaali

Airaksisen Pekka kutsui meidät ja aika monta muutakin soittajaa Samjen retriittikeskukseen Siikaisiin elokuussa 2014. Soittajat ja yhtyeet olivat pääasiallisesti sähköisen äänen ja muinaisen äänen taitajia ja taivuttajia. Pekka aloitti soitannot moskovalaisen kollegansa kanssa retriittikeskuksen näyttelytilaksi entisöidyssä heinäladossa.

Meidän ensimmäinen kokoonpano oli Keijo & Jarmo vahvistettuna Hannulla bassossa.

Soittelimme Keijon juuriblueseja ja tässä pätkä kuultavaksi - kiitos Aarni kuvauksesta:


Toinen kokoonpanomme oli Kheta Hotem, joka pääsi pitkästä aikaa kokoontumaan alkuperäisellä kokoonpanolla Keijo, Hannu, Tero, Anssi ja minä.

Suoritimme perinteisen vesirituaalin ja manasimme tilasta pahat henget pois. Ääninäyte löytyy täältä:


Sessiot olivat niin onnistuneet, että  kutsuja lupasi järjestää ensi kesänä Turbaanit palaavat festarit....