Olen ollut kiinnostunut afrikkalaisesta rytmistä jo lukiovuosista lähtien. Opiskeluaikoina kahlasin läpi polyrytmiikan oppikirjan ja sekajakoiset rytmikuviot. Haaveeni päästä rytmin alkulähteille toteutui viimein pari vuotta sitten, kun eräässä työprojektissa pääsin vierailemaan Tansaniassa ja Keniassa.
Kurosen Jarmo oli jo kehunut Tansanian rytmejä ja minäpä vihjaisin tietysti isännällemme, että olisi hienoa päästä kuuntelemaan aitoja paikallisia lyömäsoittajia. Paljastui, että hänellä oli hyvät suhteet alueen heimokulttuuriin ja menimme siis katsomaan alueen lyömäsoittajia ja käärmetanssijoita.
Keniassa sitten kävi toinen säkä, kun isäntäyliopistomme musiikkitieteen laitoksella oli alkuperäissoittimien kokoelma. No sinnehän piti tietysti päästä kokeilemaan.
Soittelimme marimban esi-isää ja muistelin samalla omaa ensimmäistä marimba viritystäni: kakkosnelosista tehtyä soitinta, joka soi melkein yhtä hyvin kuin tämä.
Ja ensimmäisen vierailun kruunasi se, kun pääsin musiikkiopiskelijanuorukaisten kanssa jammailemaan paikallisia rytmejä. Pojat yrittivät pudottaa valkonaaman kyydistä, mutta olin itsestäni ylpeä: kelkassa pysyttiin vaikka komppi kiemurteli juuri niin kuin pitikin. (Haaralan Ari kuvasi alla olevan videopätkän.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti