Taas tällaista modaustarinaa. Ostin Saksan Ebaysta kerran
kaksi Framusta. Niistä toisen tarinan kerroin täällä. Toinen on odotellut
inspiraatiota, joka nyt sitten iski.
Kyseessä on Framuksen laatukitara: kansi ei ole vaneria vaan
kunnon kuusta, mutta halkeillut niin pahasti vuosien saatossa, että hienoa
soittolaitetta tästä ei kannattanut ryhtyä kunnostamaan. Pohja on kupera ja
pohja ja sivut ovat ilmeisesti loimuvaahteraa. Kaulakin näyttää vaahteralta.
Mielenkiintoiseksi kitaran tekee se, että – kuten mallimerkintäkin sanoo –
vehkeessä on klassisen kitaran talla (tosin ruuvikiinnitteinen), mutta kaula on
ruuvikiinnitteinen irtokaula ja virityskoneistot ovat tyypilliset teräskielisen
koneistot. Ensimmäiseksi purin kitaran osiin ja ryhdyin puhdistamaan sitä. Metalliosiin krominkiillotusainetta ja likaiseen puupintaan auton himmentyneen maalipinnan puhdistukseen ja kiillotuksen tarkoitettua Korrekin Safe Cleaneria. Voin suositella ainetta: lakkapinnasta lähti uskomaton määrä moskaa. Kun olin käynyt läpi koko kaikukopan ja kaulan Safe Cleanerilla, vedin pintaan mehiläisvahan. Johan heräsi soitin uuteen kukoistukseen.
Ja sitten päästin luovuuden valloilleen. Olin joskus
dyykannut kirppikseltä teräksisen tarjoilulautasen, joka sopi kokonsa puolesta
täydellisesti kitaran kanteen. Lautanen on hyvää terästä ja soi kuin gongi.
Irrottelin jo osittain irronneet kannen tukirimat, sahasin kanteen aukon
tarjottimelle ja liimailin rimat muokattuina uusiin paikkoihin, että sain
kanteen hyvän tuen. Keksin, että teen tästä vehkeestä ”elektroakustisen”, eli
asennan tallan luun alle piezomikin ja asennan kitaraan etuvahvistimen.
Etuvahvistinta varten tuli aukko kitaran kylkeen. Talla pitää tehdä kokonaan
uusiksi, koska vanhassa tallassa ei ollut riittävästi paksuutta mikin asennusta
varten.
Nyt olen siis kokoamisen alkuvaiheessa. Kaula on valmis
kiinnitettäväksi samoin kuin trapetsi ja etuvahvistin. Sitten pitää sovitella tarjotinta
ja kieliä paikoilleen, että pääsen mittamaan tallalle oikean korkeuden ja
paikan, ja muokkaamaan tallan lopulliseen asuunsa. Mikin johto pitää viedä
tarjottimen läpi ja taidanpa tähänkin soittimeen tehdä lohikäärmepellityksen
koristeeksi. Saas nähdä, millainen lopputulos on. Jatkoa siis seuraa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti