IC-piiri pieni pyörii

Rakennettuani 15 putkivahvistinta päätin tutkia, millaisia paristokäyttöisiä vahvistimia olisi mahdollista tehdä. Etsiskeltyäni tietoja 9 voltin paristolla toimivista styrkkareista totesin, että käytössä on kaksi suosittua ja halpaa mikropiiriä: vanhempi LM386 ja uudempi TDA7052 (sekä vähän enemmän tehoa antava mutta samalla myös enemmän jännitettä vaativa TDA2030), joiden ympärille rakennetuista vahvistimista löytyy paljon juttua.  Rakensin siis kokeeksi vahvistimen kummankin piirin ympärille. Uudempi TDA7052 oli täydellinen pettymys: ponneton, suhteellisen puhdas ja tylsä soundi. Sen sijaan innostuin LM386:sta: värkki saa tyrät rytkymään ja sopivasti kytkettynä ääni on puhdasta rosoa ja kirkunaa. Juuri sitä, mitä mies välillä kaipaa!

LM386:n spekseissä (esim. http://www.ti.com/lit/ds/symlink/lm386.pdf) luvataan, että piiristä lähtee tehoa yhdeksän voltin jännitteellä ja 8 ohmin kuormaan 0,7 wattia, kun särö on 10%. Ei siis mitään ihmeellistä, joskin säröisää. Monien matkaradioidenkin luvataan antavan paljon enemmän tehoa. Mutta ihmeellistä on, miten törkeän meluisan vahvistimen tuolla piirillä saa tehtyä: en tiedä, kuinka suuri särö tekemissäni vahvistimissa on, mutta herkän kaiuttimen kanssa rähinää riittää hyvin kotikäyttöön, ja korvat kyllä soivat soittosession jälkeen.

Alla kuva, jonka nappasin sivulta http://www.instructables.com/id/Portable-Guitar-or-iPod-Amplifier-Amp-9v-LM3/ .

 

 
Yksinkertaisimmillaan vahvistimeen tarvitaan siis paristoneppari, jakit sisäänmenolle ja ulostulolle, IC-piiri ja kolme elektrolyyttikondensaattoria (eli tuo C1 ei ole pakollinen. Sen asentaminen tosin lisää tehoja merkittävästi. Pinnit 1 ja 8 pitää joka tapauksessa kytkeä yhteen, olipa välissä konkka tai ei). Osien hinta hinta kaupassa (esim Bebek, Uraltone) yhteensä noin 5 €! Jos haluaa hifistellä, niin valintakytkimen ja parin konkan lisäyksellä tehon ja särön määrää voi säätää: siis C1:n rinalle kytketään kapasitanssiltaan erilaisia konkkia, ja valintakytkimellä valitaan mikä niistä on käytössä. Kuvan oikeassa laidassa on merkitty, miten homma on hoidettu pienellä DIP-kytkimellä. Konkkien arvot näkyvät C1:n vieressä, eli 2,2-10 uf.

Volume-potikkaa ei styrkkarissa ole, mutta sellaisen voi lisätä kuvassa esitetyn C1:n ja piirin nasta nro 8:n väliin. Mutta kuka sellaista kaipaa? Miksei antaisi olla nupit kaakossa koko ajan? Virtakytkintä ei myöskään ole vaan virta kytkeytyy kun plugin tökkää sisäänmenojakkiin. Voihan kytkimenkin halutessaan lisätä. Satunnaisen tekijän on hyvä huomata se, että elektrolyyttikonkat ovat tarkkoja siitä, kummin päin ne asettaa. Kuvaan on merkitty plus- ja miinusnavat. Lisäksi kannattaa huomata, että jos virtakytkimen tekee sisäänmenon stereojakilla, niin stereojohtoa ei voi käyttää, koska se ei kytke virtaa: siis stereojakki ja monojohto. Muunlaisia haasteita ei hommassa ole.
 
Vahvistin on hyötysuhteeltaan erinomainen: kokemuksen mukaan helvetillistä mökää riittää yli 10 tuntia yhdellä yhdeksän voltin paristolla. Ei huono.   

Alla LM386:n ympärille rakentamiani virityksiä:

Etummainen on tehty teepurkkiin. kaksi jakkia ja katkaisija, jolla tehoa ja säröä voi säätää. Purkissa sisällä pieni vero-levyn palanen johon komponentit on kiinnitetty (suosittelen IC-piirille kantaa, jolloin tinaaminen helpottuu) ja yhdeksän voltin paristo. Vahvistin mahtuu taskuun, mutta jaksaa liikuttaa 2 x 12” kaapin kaiuttimiakin.

Keskimmäinen on tehty sikarilaatikkoon ja kaiuttimena on (huono) autokaiutin. Takimmainen styrkkari on asennettu vanhaan radiokaiuttimen koteloon. Kaiuttimena on Harley-Benton- bassovahvistimen ämyri, johon entinen omistaja oli lyönyt reikiä meisselilä. Tässä versiossa minulla on neliasentoinen kiertokytkin jolla pystyn vaihtelemaan särön ja metelin määrää melko pahasta karmeaan.

Suosittelen kokeilemaan vahvistinrakennusta!