Vinyylisoittimen (t)aikaa

Tämänkertainen postaus on vähän tavallisemmasta soitinprojektista, mutta ei tästäkään jännitystä puutu. Menin paikalliseen kierrätyskeskukseen, jonka takavarastosta löysin mielenkiintoisen kitaran. Kitara oli maalattu yltä päältä (mukaanlukien otelauta) jollain Miranolin kaltaisella maalilla. Plektrasuoja/pleksi oli jotain totaalisen mystistä levyä, osia puuttui jne. Vibrakoneistosta ja kaulasta tunnistin soittimen kuitenkin Hofneriksi – kitaraksi, jollaista (joskin eri mallista) pääsin soittamaan ensimmästä kertaa -70-luvun puolivälissä. Soitin näytti kamalalta ja kun myyjä ei selvästikään tiennyt mitä oli myymässä, maksoin kitarasta kolme euroa. Kotona hyökkäsin heti nettiiin ja pian paljastui, että kyseessä on Hofner Colorama vm -62 tai -63 (ks. esim. täältä: http://www.wildguitars.com/guitars/hofner-colorama).

 

 

Purin soittimen, ja sen surullinen kunto paljastui: talla puuttui, alkuperäinen mikki puuttui, surullinen plektrasuoja oli -60-luvun kaakelinkorviketta eli Mani-levyä (ks. esim tämä linkki: http://varpanen.blogspot.fi/2011/08/mani-mani-mani.html), kaulan nauhat olivat lopussa: lommoisia ja kuluneita, virityskoneisto ei ollut aluperäinen (ja lisäksi erittäin huono) ja kaikkialla oli hirvittävä kerros pensselillä sudittua maalia.

 

Mielenkiintoinen piirre vanhoissa lankku-Hofnereissa on se, että suuri osa niistä oli tehtaalta tullessaan päällystetty vinyylillä: useimmat olivat punaista käärmeennahkajäljitelmää, mutta olenpa nähnyt mustavalkoisenkin. Vinyylipitaiset kitarat tunnisti siitä, että niiden sivussa kiersi nauha, jolla pohjan ja päällyksen vinyylin sauma oli peitetty. Tässä vehkeessä oli reunanauha, joten laite oli ollut alun perin vinyylipintainen. Miten tuollaisen vehkeen kunnostaa?
 
Ei muuta kuin hommiin: runsas kerros Nitromorsia ja tiukkaa kaapimista. Valitettavasti pohjassa ollut hieno Lappeenranta-tarra meni saman tien. Maalin irroituksen jälkeen reikien tapitus, hiontaa, hiontaa ja hiontaa. Sitten pohjalakkaus ja jälleen hiontaa. En ollut vielä tässä vaiheessa päättänyt yritänkö uuttaa vinyylipintaa (jos sellainen on edes mahdollista) vai maalaanko kitaran. Kaulan hioin puupinnalle, irroitin 12 ensimmäistä nauhaa, hioin kuoppaisen otelaudan ja asensin uudet nauhat. Lapaan tuli lakka ja kaulaan sekä otelautaan vaha. Mikki, lapaan tuleva logo ja alkuperäistä muistuttava talla löytyi Englannista (http://www.projectguitarparts.co.uk/Pages/hofnerparts.html). Bodyyn jyrsityn uran perusteella päättelin kitaran olleen yksimikkistä mallia, joten rakensin itse plektrasuojan netistä löydettyjen kuvien perusteella. Mutta se bodyn pinnoitus...

Yritin keksiä, miten päällystäisin uudestaan vinyylikitaran. Sitten tajusin, että autojen tuunauksessa käytettävä PVC-kalvo (car wrap tai car vinyl wrap) on samannnäköistä, joskin ohuempaa. Käärmeennahkajäljitelmää olisi pitänyt ostaa 30 metrin rulla, joten tilasin puolitoistametrisen pätkän punaista sileäpintaista kalvoa Kiinasta (aliexpress.com). Kun vinyyli tuli, alkoi opettelu: ei tietenkään millään harjoituskappaleella vaan suoraan lankun päälle, tosin takapuolelle. Kuumailmapuhaltimella kalvo venyi hyvin paikalleen, mutta muutamaan kurvipaikkaan jäi pieniä ryppyjä. Kansipuolella olin jo osaavampi, ja niin kannen puoli onnistui hyvin. Reunanauhan kunnostin rapsuttelemalla vanhat maalit irti ja maalaamalla sen uudestaan spraylla. Sitten kokoaminen ja homma oli valmis. Nykyisin valmistettavat Hofnerin mikit ovat humbuckereita kun alkuperäinen oli yksikelainen kaksikelaisen kuorissa. Asensin volume-potikan jossa on katkaisija, joten saan kitarasta ulos sekä yksikelaisen soundin että tukevamman humppari-soundin ilman, että päälle päin näkyy ylimääräisiä virityksiä. En odottanut kitaran soundilta liikoja: mahonkiviilulla päällystetty kolmikerroksinen kuusibody ei kuulosta akustisesti kovin hyvältä, mutta ällistyin. Kitaran sustain on todella hyvä ja äänessä on todella paljon lämpöä ja täyteläisyyttä. Yksikelaisena mukaan tulee heleyttä ja soitinta saa luukuttaa kovaa ilman että se menee särölle. Funk ja Blues ovat tälle vehkeelle ominaista tavaraa. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen.