Sikarilaatikko sopii kuin nakutettu ukulelen tekemiseen. Tämä sen vuoksi, että laatikoiden koko sattuu olemaan juuri sopiva erityisesti tenoriukulelen kaulan mittoihin. Toinen syy on tietysti se, että mahonkiset laatikot näyttävät komeilta ukulelen kaikukoppana.
Tein viime kesänä ensimmäisen cigaleleni ja syksyllä syntymäpäiviään viettävä kollegani antoi ymmärtää, että syntymäpäivälahjaa ei ole vaikea miettiä - joten tuumasta toimeen.
Ensiksi valitsin varastoistani sopivan sikarilaatikon. Laiskuuttani käytin taas valmista kaulaa vaikka ukulelen kaulan tekeminen ei ole suuri työ. Se on varsin pieni eikä tarvitse kaularautaa: neljällä nailonkielellä tuollaista puunpalaa on vaikeaa vetää kieroon.
Sitten hommiin, joka pääasiassa koostuu liimailusta ja saumojen pitävyyden varmistamisesta. Ensin liitin kaulan laatikkoon kehittämälläni "maalarinteippi"-puristimella, joka toimii hyvin tällaisissa pyöreissä liitoksissa. Laatikot ovat yleensä sen verran heikosti tehtyjä, että kannattaa miettiä tukirimojen/palojen laittamista sikarilaatikon sisään. Itse tuin kaulan kiinnityksen ylimääräisellä laudanpalalla ja ruuvasin sen vielä varmuuden vuoksi kiinni.
Seuraavaksi liimasin kaulan ja tallan. Puristusteho kannattaa mitoittaa sikarilaatikon kestävyyden mukaan ja käyttää tarvittaessa tukikappaleita. Itse jätin tahallani laatikon liimaamatta kiinni. Jos soittaminen ei maistu, niin laatikossa voi aina säilyttää sikareita...
Lopuksi taistelin vielä satulan kiinni ja porasin kaikuaukon laatikkoon. Sitten kielet kiinni ja soitin vireeseen ja aloha - sehän soi.
