Sain käsiini useita vuosia sitten viallisen Echolette Dinon: 10-wattisen transistorivahvistimen. Yritin jonkin aikaa herätellä styrkkaria henkiin, mutta homma ei vain onnistunut. Niinpä päätin kehitellä Dinosta jotain muuta. Periaatteeni kuitenkin oli pitää laite ulkonäöltään alkuperäisen kaltaisena, eli kunnon -70-lukulaisena halpisvahvistimena.
Purin laitteen vahvistinosan pois virtalähdettä lukuun ottamatta, ja tein tilalle oudon kolmen piirin yhdistelmän, joista etuasteen virkaa toimitti rakentelemani kopio FALin diskanttiboosterista, keskellä oli aktiivinen bandaxall-äänensävysäätöpiiri ja pääteenä toimi noin kymmenwattinen D-luokan vahvistinmoduli. Vehkeessä oli kyllä mainiosti räkää ja rähinää - sitä tavoittelinkin - mutta kohinaakin oli erittäin paljon. Siksi vahvistin jäi taas nurkiin pölyttymään.
Kevään mittaan sain sitten idean Dinon jatkokehittämisestä, ja niinpä purin taas kaikki laitteen sisäkalut pois mukaan lukien muuntajan, ja aloitin kehittelyn aivan nollasta. Rakensin uuden putkivahvistimelle sopivan virtalähteen, asensin kaksi putkikantaa ja tein laitteesta kaksiputkisen styrkkarin, jossa pääteputkena toimii 6L6GB ja etuasteessa on 12ax7: vanha, hyväksi havaitsemani kombinaatio. Koesoitossa vehje kuulosti kuitenkin todella valjulta. Irrotin siis alkuperäisen kymppituumaisen kaiuttimen ja korvasin sen Jensenin kymppituumaisella. Pieni kotelo aiheutti kuitenkin ongelmia hyvin rajoitetun syvyytensä takia:
6L6 sojotti ulkona kotelosta. Niinpä jouduin tekemään muutoksia vahvistimen fyysiseen rakenteeseen. Samalla tuntui, että en saa vahvistimesta niin paljon mölyä ulos kuin haluaisin, ja päätin viritellä laitteeseen tosenkin etuasteputken.
Koska Dinossa on kaksi plugisisäänmenoa tein niin, että toisessa sisäänmenossa vain toinen etuasteputki on käytössä ja toinen sisäänmeno käyttää kumpaakin etuasteputkea. Ensimmäisissä testeissä tuo uusi vahvistuspiiri oli aivan liian voimakas, eli soundi oli pelkkää säröä. Useiden kokeilujen jälkeen sain styrkkarin käyttäytymään haluamallani tavalla (teknisesti rakenne on seuraavanlainen: ensimmäisessä vahvistusasteessa suurehko katodivastus (5,6K) ilman kondensaattoria, ja signaali ohjataan sitten toiselle vahvistuspiirille, jolle siis toinen sisääntulo. Välissä on suht pieni erotuskonkka, joten tämä isogainisempi sisäänmeno on kirkkaampi kuin matalagaininen sisäänmeno. Gain-säätö ja äänensävyt toisen ja kolmannen piirin välissä ja sitten signaali ohjataan pääteputkelle master volumen kautta.). Nyt laite räyhää kuten pitääkin, ja tehoa riittää kotisoitteluun oikein mukavasti. Miljoonan purkamisen, kokoamisen ja muutoksen jälkeen lopputulos näyttää karmealta: johtoja kulkee ristiin rastiin. Parempi pistää takalevy paikalleen...
