Rytmin alkulähteillä

Olen ollut kiinnostunut afrikkalaisesta rytmistä jo lukiovuosista lähtien. Opiskeluaikoina kahlasin läpi polyrytmiikan oppikirjan ja sekajakoiset rytmikuviot. Haaveeni päästä rytmin alkulähteille toteutui viimein pari vuotta sitten, kun eräässä työprojektissa pääsin vierailemaan Tansaniassa ja Keniassa.

Kurosen Jarmo oli jo kehunut Tansanian rytmejä ja minäpä vihjaisin tietysti isännällemme, että olisi hienoa päästä kuuntelemaan aitoja paikallisia lyömäsoittajia. Paljastui, että hänellä oli hyvät suhteet alueen heimokulttuuriin ja menimme siis katsomaan alueen lyömäsoittajia ja käärmetanssijoita.

Keniassa sitten kävi toinen säkä, kun isäntäyliopistomme musiikkitieteen laitoksella oli alkuperäissoittimien kokoelma. No sinnehän piti tietysti päästä kokeilemaan.

Soittelimme marimban esi-isää ja muistelin samalla omaa ensimmäistä marimba viritystäni: kakkosnelosista tehtyä soitinta, joka soi melkein yhtä hyvin kuin tämä.

Ja ensimmäisen vierailun kruunasi se, kun pääsin musiikkiopiskelijanuorukaisten kanssa jammailemaan paikallisia rytmejä. Pojat yrittivät pudottaa valkonaaman kyydistä, mutta olin itsestäni ylpeä: kelkassa pysyttiin vaikka komppi kiemurteli juuri niin kuin pitikin. (Haaralan Ari kuvasi alla olevan videopätkän.)

Tästä alkaa seikkailu

Kerroin jo aiemmin, että sain Siekkelin Leolta vanhan Egmond-basson. Tänään aloitin vehkeen kunnostuksen.

Moni (vanhempi) lukija muistaa varmaan viikkolehtien pikkuilmoitukset, joissa mainostettiin helppoa kitaransoiton opetusta: asiakas tilasi kirjekurssin ja osti samalla Lucky 7 –kitaran. Tuo Lucky 7 oli juuri Egmondin tuotantoa ja varmaan tunnetuin ja myydyin Egmondin vehkeistä. Lucky 7 oli akustinen sähkökitara, jossa mikki ja säätimet olivat kiiinni eräänlaisessa muovisessa, valkoisessa plektrasuojassa, joten kitaran kanteen ei ollut tehty reikiä elektroniikkaan varten. Egmond harrasti samaa tekniikkaa myös monien muiden soittimiensa kanssa, joista yksi on tämä basso. Tehdas seurasi aikaansa: kun rokkimiehet alkoivat harrastaa lankkukitaroita, alkoi Egmondkin valmistaa Solid 7 –mallia. Ihan lankku se ei ollut vaan pikemminkin koottu vanerista siten, että sisällä oli ontto tila. Kaikuaukkoja bodyssa ei kuitenkaan ollut, eli kyseessä on kuta kuinkin ”neljännesakustinen” body. 

Egmondin tuotanto näytti -60-luvulla olleen hurjaa, ja siksi varmaan myös soittimet oli suunniteltu sellaisiksi, että niiden valmistaminen oli nopeaa. Kaulaa ei upotettu bodyyn lainkaan, aukkoja ei tehty jne.  Halpojen Egmondien hinta olikin kymmenesosa Fendereiden hinnasta. Malliston yläpään tuotteet olivat kuitenkin laatuvehkeitä. Egmond-tehdas meni konkurssiin vuonna 1983. Ehkä kuuluisimmat Egmondin soittajat olivat George Harrison, joka soitti Egmondin akustisella kitaralla teini-iässä, ja Paul McCartney, joka pompotteli Egmondin bassolla ennen kuin eksyi Hampurissa Siwaan ja osti Hofnerin. Lisää tietoa tältä sivustolta: http://www.egmond.se/egmond_se_History.html

Minun bassostani löytyy hyvin vähän tietoa. Body on kyllä Solid 7, mutta useimmissa kuvissa bassoissa on 2L+2R –virityskoneisto. Onnistuin kuitenkin löytämään yhden kuvan, joka voisi kuvata bassoani. Kyseessä on myös Solid 7-tyyppinen body, mutta soitinta myytiin nimellä Flash. Tarkempi tyyppimerkintä on 2 EBS 1 noin vuodelta 1966. Pieni mustavalkoinen kuva löytyy täältä: http://www.egmond.se/egmond_se_Solid7.html . Bassoni on ollut kovassa käytössä, koska kaulasta on kulunut maalit osittain pois: näyttää siltä, että suurin osa biiseistä on mennyt A:sta, koska pahin kuluma on huuri vitosnauhan kohdalla. Saa nähdä, miten soitin pitää vireensä: kaulaa ei ole upotettu kanteen vaan se keikkuu kannen päällä ja on kiinni vain kahdella ruuvilla. Kolmas, pienempi ruuvi on kaulakulman säätöä varten.

 

Millaisia haasteita sitten tämä soitin tarjoaa? 1) Merkittävän määrän puhdistamista. Lakka on halkeillut, mutta niin se saa ollakin vanhassa vehkeessä, kunhan soitin on muutenkin siisti. 2) Nauhojen korjaus: pääasiassa nauhat ovat OK, mutta ainakin nollanauha täytyy vaihtaa.  3) Tallan teko: alkuperäinen talla on kadonnut taivaan tuuliin, eli täytyy improvisoida jotain…. 4) Mikki ja säätimet: jotain täytyy keksiä tältäkin osin, koska malleja ei ole. 5) Virityskoneisto: Haluan säilyttää hillittömät bakeliittinupit, joten pitää näköjään harrastaa hieman sorvaamista ja valamista. 

Siis: ei kun töihin. Kerron myöhemmin, miten homma etenee…