Otin styrkkarin tänään käsittelyyn: tarkistin ensin miten homma oli tehty, ja olihan se: harvoin näkee niin siistiä rakentamista. On aina jännä tutkia toisen tekemää styrkkaria, koska jokaisella tekijällä on oma käsialansa tässä hommassa. Tuomas eli Digleberry oli tehnyt loistavaa työtä rakentaessaan point-to-point –vahvistimen, eli vahvistimessa ei ollut piirilevyjä vaan kaikki komponentit kulkivat suoraan alku- ja lähtöpisteen välille. Jotkut ratkaisut olivat sellaisia, että aion kokeilla niitä jatkossa itsekin. Tarkastettuani myös sähköturvallisuuden uskalsin tehdä tarvittavat kytkennät ja tälläsin töpselin seinään. Ensimmäisen soundit kuulostivat hyviltä ja vahvistin oli hurinaton, joten ryhdyin jatkamaan projektia...
Siis johdonvetoa ja tinausta. Sitten sopivat chicken head –nupit potikoille... yhteen tyhjäksi jäävään reikään ajattelin laittaa jatkossa ledin jolloin näkee, milloin vehkeessä virta on päällä. Sovittelua, ruuvausta ja kokoamista, taustalevyn reikien isontelua ja taas sovittelua, ruuvausta ja kokoamista ja homma on valmis! En siis voi ottaa tästä erinoimaisesta vahvistimesta krediittejä itselleni vaan kaikki kunnia kuuluu Dingleberrylle: kiitos hyvästä styrkkarista. Ja se soi! Höfner Galaxy contemporary series heräsi hienosti henkiin: ”dängä” ja ”tväng” tulee vahvistimesta just niinkuin pitääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti