Olen käyttänyt 6L6-putkia tosi vähän, joten päätin kokeilla
tehdä 6L6-päätteisen kohtuullisen tehokkaan styrkkarin. Etuasteeseen etsin
ideoita Bluetonen Liverpoolista (www.bluetone.fi)
ja Trainwreckistä sekä kurkin, miten Fender ja Madamp ovat toteuttanut
etusiaan. Vaiheenkäännön tein nk. pitkähäntäisenä. Laneyn kaappiin piti tehdä
uusi takalevy, jotta sain styrkkarin palaset sisään. Komponettien pyörittelyssä
meni hetki aikaa, kun etsin verkkomuuntajalle, virtalähteelle ja
päätemuuntajalle sopivia paikkoja, mutta löytyiväthän ne lopulta. Tavoitteeni
oli, että kiinnitän kaiken mahdollisen kaapin takalevyyn, jolloin huolto- ja
modaustoimenpiteet tulevat helpoiksi.
Styrkkaripuolen kokoamisessa ei ollut mitään ihmeitä. Kun
sitten sain johdot paikoilleen ja aloin etsiä sopivia vastuksia virtalähteeseen
huomasin, että verkkomuuntaja antaa aivan liikaa jännitettä: verkkomuuntajan
toisio oli nimittäin tyyppiä 260-0-260 ja olin tehnyt niin, että olin jättänyt keskellä olevan maan käyttämättä
ja pistänyt käämin päät kiinni diodisiltaan. Näin siksi, että halusin päästä
lähelle 500 voltin jännitettä. No, tasasuuntauksen jälkeen tuosta 520 V:n
AC:sta tulikin 728 V DC:tä, ja silloin jo putket hehkuivat aika härskisti. Pari
vastusta kärähti ja 500 V:lle mitoitetut suodinkonkat olivat aika kovilla. Kun
yritin biasoida pääteputkia, niin virran pienentäminen nosti jännitteen jo
reiluun 800 volttiin! Kokeilin vaikka mitä, mutta eihän tuollaista kahtasataa
tai kolmeasataa volttia niin vain piiloteta minnekään, joten olin ymmälläni.
Kun minulla oli muutenkin asiaa Uraltoneen
joka on luottokauppani, niin samalla
nykäisin Uraltonen Mikkoa hihasta ja hän antoi (jälleen kerran) korvaamattomia
neuvoja miten minun kannattaisi homma tehdä. Samalla hän kommentoi reilusti
alakanttiin valitsemaani päätemuuntajaa ja sain minut hommassa olkeille
raiteille. Modauksen jälkeen minulla on päätemuuntajalla ja JJ:n 6L6GC—putkien
anodeilla n. 350 volttia, ja mukavasti lähtee jytinää siilläkin.
Etuasteen soundiin olin todella pettynyt. Tykkään muhevasta
ja täyteläisestä soundista, mutta etuasteeni soi kirkkaasti ja kireästi etenkin
tuolla Laneyn kaapilla. Lisäksi etuasteen särö alkoi olla häiritsevää jo
silloin, kun gainin käänsi kolmoselle. Ei muuta, kuin kolvi käteen ja vastusten
ja konkkien vaihtoon. Kahden päivän kokeilujen ja juottamisen jälkeen styrkkari
alkoi kuulostaa siltä miltä halusinkin, vaikka säröä on vieläkin vähän liikaa.
Päätin kuitenkin säilyttää paketin toistaiseksi tuollaisena ja miettiä
myöhemmin sitä, miten muuttaisin sitä: ehkä matalampigaininen etuasteputki
12AX7:n tilalle olisi hyvä valinta...
Sen jälkeen vain kaappi/combo kasaan, vanhan Laney-merkin
ruuvaaminen irti ja uuden JYTY-merkin ruuvaaminen sen tilalle. En vieläkään
täysin rakasta noita Jenseneiden ämyreitä (vähän tynnyrimäinen soundi ja liian
kihisevä diskantti) ja voisin kokeilla sitä, että vaihdan toisen Jensenin
tilalle jonkun tukevasti soivan Eminencen. Lil’ Buddy on yksi Eminence-suosikeistani,
mutta meneeköhän soundit sillä jo liiankin tukkoon.... Saas nähdä. Nyt minulla
on kuitenkin näsäkkä combo, joka taipuu niin funkiin, rockiin kuin bluesiinkin.
Ai niin: vahvistimia rakentaessani olen keksinyt yhden hyvän
varotoimen, jolla voin vähentää hengenmenon riskiä: käytän vain yhtä
pistorasiaa. Siis silloin, kun minulla on vahvistimessa sähköt ei kolvi toimi,
ja kun kolvissa on vähköt ei vahvistin toimi. Tällä vältyn siltä, että tökkisin
jännitteisiä osia kolvilla. Vaikka jatkuva töpselien vaihtelu ottaa välillä
päähän, noudatan tuota konstia jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti